Siniittiset kielet
Siniittiset eli kiinalaiset kielet[1] on sinotiibetiläiseen kielikuntaan kuuluva kieliryhmä (tai joidenkin tutkijoiden mukaan erillinen kielikunta), johon kuuluu 14 pääosin Kiinassa puhuttavaa kieltä. Virallisesti Kiinassa kiinan kielen eri muotoja kutsutaan murteiksi, mutta siihen on poliittiset syyt. Tieteellisesti katsoen monet näistä ovat todellisuudessa eri kieliä.[2]
Eri kielimuotojen puhujat eivät välttämättä ymmärrä toistensa puhetta. Erot ovat esim. sanojen ääntämisessä, sanastossa, kieliopissa ja erilaisissa partikkeleissa. Kuitenkin kirjoitetun kiinan rooli eri kielimuotoja yhdistävänä tekijäna on osin säilynyt. Suurilla kiinan kielimuodoilla, kuten kantonilla, on omat vakiintuneet tapansa kirjoittaa puhekieltä kiinalaisin merkein. Kiinalaiset kirjoitusmerkit eivät kuitenkaan pääsäännöllisesti ilmaise ääntämistä, mikä tarkoittaa, että kirjoitetussa kielessä kielimuotojen välinen keskinäinen ymmärrettävyys on huomattavasti suurempi kuin puhekielen tasolla.[2]
Eri kiinalaiskielten sisällä on tietenkin alueellista vaihtelua, ja tällaiset alueelliset muodot ovat kiinalaiskielten varsinaisia murteita.
Näitä kaikkia kirjoitetaan kiinanmerkein ja puhutaan Kiinan alueella:
- mandariinikiina eli (yleis)kiina (普通话) - 836 miljoonaa puhujaa (maailmanlaajuisesti)[3]
- jin-kiina (晋语) - (yleensä ryhmitellään mandariinikiinan kanssa) 45 miljoonaa puhujaa[3]
- wu-kiina (吴语) - 77 miljoonaa puhujaa[3]
- huizhou-kiina eli hui (徽语) - (yleensä ryhmitellään wu-kiinan kanssa) 3,2 miljoonaa puhujaa[3]
- gan-kiina (赣语) - 31 miljoonaa puhujaa[3]
- xiang-kiina eli hunan (湘语) - 36 miljoonaa puhujaa[3]
- min-kiina (闽语) - 60 miljoonaa puhujaa[3]
- hakka-kiina eli kejia (客家语) - 34 miljoonaa puhujaa[3]
- kantoninkiina eli yue (粤语) - 71 miljoonaa puhujaa[3]
Kyrillisin kirjaimin kirjoitetaan:
- dungaania eli muslimikiinaa – 49 000 puhujaa entisen Neuvostoliiton alueella.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kiinalaiset kielet Tieteen termipankki. Viitattu 28.7.2015.
- ↑ a b Suutarinen, Mikko: Kielellinen monimuotoisuus Kiinassa. Kiina sanoin ja kuvin, Määritä ajankohta! Helsinki: Suomi—Kiina-seura. (suomeksi)
- ↑ a b c d e f g h i Stephen Adolphe Wurm, Rong Li, Theo Baumann & Mei W. Lee: Language Atlas of China. Longman, 1987. ISBN 978-962-359-085-3 (englanniksi)
- ↑ Chinese, Min Nan ethnologue.com. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Chinese, Min Bei ethnologue.com. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Chinese, Min Dong ethnologue.com. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Chinese, Min Zhong ethnologue.com. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Chinese, Pu-Xian ethnologue.com. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)