Kiiltomato

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kovakuoriaislajia. Kirjallisuuskritiikin verkkolehti Kiiltomadosta on erillinen artikkeli.
Kiiltomato
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Elateriformia
Yläheimo: Seppämäiset Elateroidea
Heimo: Kiiltomadot Lampyridae
Suku: Lampyris
Laji: noctiluca
Kaksiosainen nimi

Lampyris noctiluca
(Linnaeus, 1767)

Katso myös

  Kiiltomato Wikispeciesissä
  Kiiltomato Commonsissa

Kiiltomato (Lampyris noctiluca) on kovakuoriainen, joka loistaa pimeässä elimistössään kemiallisessa reaktiossa syntyvän valon avulla. Kiiltomatonaaras ohjaa valollaan koiraita luokseen.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiiltomato on kovakuoriainen, jonka sukupuolet ovat hyvin erinäköisiä. Aikuinen kiiltomatonaaras on toukkamainen, eikä sillä ole lainkaan siipiä. Koiraat muistuttavat tavanomaisia kovakuoriaisia. Ne ovat ruskeita, pitkänomaisia ja pystyvät lentämään. Keskiruumis on lähes puoliympyrän muotoinen, ja pieni pää jää suurelta osin keskiruumiin etureunan alle. Verkkosilmät ovat hyönteisen kokoon nähden huomattavan suuret. Pituutta koiraalla on 10–12 mm. Naaraat ovat 15–30 mm pitkiä, tummanruskeita hyönteisiä. Niillä on selvästi erottuva kilpimäinen keskiruumis, jonka alle pää suureksi osaksi jää. Takaruumis on selvästi jaokkeellinen ja ensimmäisen jaokkeen reunat ovat vaaleat. Sekä koiraalla että naaraalla on takaruumiin kärjessä muuta ruumista vaaleampana erottuva valoa tuottava elin.[2][3][4]

Sukulaislajit Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tavataan harvinaisena toistakin heimon edustajaa, tuikematoa (Phosphaenus hemipterus).[5]

Kiiltomatoa tavataan laajalti Euroopassa ja Aasian poikki Kiinaan saakka. Eteläisessä Suomessa se on melko yleinen.

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bioluminesenssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikuinen kiiltomatokoiras eroaa ulkomuodoltaan huomattavasti siivettömästä ja "toukkamaisesta" naaraasta

Kiiltomatojen tunnetuin ja näkyvin piirre on niiden kyky tuottaa valoa. Ilmiö perustuu kemialliseen reaktioon ja on esimerkki bioluminesenssista. Molemmat sukupuolet kykenevät tuottamaan valoa, mutta pääasiallisesti sitä tuottavat siivettömät naaraat, jotka pyrkivät houkuttelemaan koiraita luokseen. Elinympäristönään kiiltomadot suosivat matalakasvuisia ruohikoita. Aikuiset yksilöt ovat aktiivisia yöaikaan ja viettävät päivät piilossa.

Parittelevat aikuiset kiiltomatokoiras ja -naaras

Toukkien elinkierto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiiltomadon munat kuoriutuvat viiden viikon jälkeen munimisesta. Toukkavaihe kestää 2–3 vuotta, minkä jälkeen ne koteloituvat ja aikuistuvat.

Toukat muistuttavat suuresti naaraita, mutta niiden tuntosarvet ovat lyhyemmät ja kaikkien takaruumiin jaokkeiden kärjissä on vaaleat täplät. Myös toukat kykenevät tuottamaan valoa, mutteivät loista yhtä kirkkaasti ja pitkiä aikoja kuin aikuiset hyönteiset. Toukkien tuottama valo on lyhyt, himmeä tuikahdus. Toukalla on toimivat kävelyraajat ja se liikkuu melko nopeasti käyttäen apunaan takaruumiin kärkeä.

Kiiltomadon saalistustavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiiltomadot ovat petoja ja saalistavat ravinnokseen kotiloita, joskaan aikuiset kiiltomadot eivät syö lainkaan. Tarkkaa tapaa, jolla kiiltomato löytää saaliinsa luokse, ei tunneta, mutta löydettyään kotilon toukka puree sitä useita kertoja terävillä leuoillaan erittäen samalla tyypillisesti sitä itseään paljon kookkaampaan saaliiseen halvaannuttavaa myrkkyä. Myrkky liuottaa kotilon kudoksia ja kiiltomato juo liuenneen kudoksen. Joskus kotilon tiedetään selviytyneen elävänä, joskin vahingoittuneena, kiiltomadon hyökkäyksestä.[6]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]