Kiiltoängelmä
| Kiiltoängelmä | |
|---|---|
 Kiiltoängelmä Nikolaus Joseph Jacquin teoksessa Hortus botanicus vindobonensis (1776). |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Ängelmät Thalictrum |
| Laji: | lucidum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Thalictrum lucidum |
|
| Katso myös | |
Kiiltoängelmä eli kaitaängelmä (Thalictrum lucidum, syn. T. angustifolium) on Euroopassa kasvava monivuotinen, ruohovartinen kasvi. Suomessa se on äärimmäisen uhanalainen.[1] Kiiltoängelmä on myrkyllinen.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Mätästävä kiiltoängelmä kasvaa 50–140 cm korkeaksi. Kasvin juurakko on lyhyt ja rönsytön. Korvakkeelliset lehdet ovat päältä kiiltäviä, tummanvihreitä, puikeita ja 2–4 kertaa parilehdykkäisiä. Lehtilapa ja lehtiruoti ovat alta suonia pitkin hienokarvaisia. Lehdykän ruoti on korvakkeeton, lapa alle sentin leveä, tasasoukka ja tavallisesti ehytlaitainen mutta joskus kärjestä isohampainen. Ylimpien lehtien lehdykät ovat keihäsmäisiä, hyvin kapeita ja kärkilehdykkä tavallisesti 1–4 cm pitkä. Kukinto on lehdekäs, harsuhko, pitkä- ja pystyhaarainen ja usein terttumainen kerrannaishuiskilo. Latvakukinto on muita tiheämpi. Kukat ovat pieniä. Varhain varisevia kehälehtiä on neljä tai viisi kappaletta, ja ovat vihertävänvalkoisia. Heteitä on runsaasti: palhot pystyjä ja vaaleankeltaisia, ponnet tylppiä. Suomessa kiiltoängelmä kukkii kesä-heinäkuussa. Hedelmä on pieni pähkylä, joka on perätön, 8–10-harjuinen ja kapeaotainen.[3]
Ängelmät ovat vaikea kasvisuku ja se on puutteellisesti selvitetty.[4] Kiiltoängelmän erottaa muista ängelmistä parhaiten kapeiden, kiiltävien lehtiensä avulla.[5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiiltoängelmän pääesiintymisalueet ovat Etelä- ja Itä-Euroopassa. Levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Itämeren etelärantaa pitkin Pietarin kautta Karjalankannakselle ja Ääniselle. Suomesta laji löydettiin vasta vuonna 1984, jolloin sitä havaittiin Pohjois-Karjalasta Ilomantsista ja Tohmajärveltä läheltä Venäjän rajaa. Laji on myöhemmin löydetty itärajan tuntumasta myös Kainuun eteläosista ja Etelä-Karjalasta. Satunnaistulokkaana lajia on tavattu muualta Suomesta joitakin kertoja.[6][5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiiltoängelmä viihtyy kosteilla, soistuneilla metsäniityillä. Satunnaisesti sitä tavataan myös rautateiden ja teiden varsilla.[2] Suomen harvoja vakiintuneita kasvupaikkoja uhkaavat metsittyminen, kuivuminen ja maaston kuluminen.[5]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiiltoängelmää kasvatetaan myös koristekasvina.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hakalisto, Sirkka: Kaitaängelmä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 258.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen ympäristökeskus: Hävinneet ja uhanalaiset putkilokasvit Viitattu 18.2.2012.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 91.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 88, 91.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 88.
- ↑ a b c Hakalisto 1997, s. 258.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Kiiltoängelmän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 18.2.2012.
- ↑ Rob's Plants: Thalictrum lucidum (myös kuvia) Viitattu 18.2.2012.