Kiharapelikaani
| Kiharapelikaani | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pelikaanilinnut Pelecaniformes |
| Heimo: | Pelikaanit Pelecanidae |
| Suku: | Pelikaanit Pelecanus |
| Laji: | crispus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pelecanus crispus |
|
| Katso myös | |
Kiharapelikaani (Pelecanus crispus) on suurikokoinen valkoinen pelikaanilintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on 160–180 cm, siipien kärkiväli 270–320 cm ja paino 10–13 kg. Hieman pelikaania suurempi, harmahtavan valkoinen suuri lintu. Lisääntymisaikana kurkkupussi on väriltään punertava ja rinnassa on vaaleankeltainen läikkä. Vanhan linnun niskassa on kiharoista höyhenistä muodostunut töyhtö. Lennossa näkyy harmaa siiven kärki. Nuoret linnut ovat yläpuolelta harmaanruskeita ja alapuolelta valkoisia.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiharapelikaani pesii itäisessä Euroopassa ja Keski-Aasiassa Montenegrosta Mongoliaan ylettyvällä vyöhykkeellä. Euroopan pesimäkanta talvehtii Välimeren itärannikolla, Venäjän ja Keski-Aasian Iranissa, Irakissa ja Intian niemimaalla sekä Mongolian Kiinan itärannikolla.[1]Vuonna 2021 tehty tutkimus on osoittanut, että laji on mahdollista palauttaa Alankomaihin, missä se ei ole pesinyt yli 500 vuoteen.[2]
Kiharapelikaanin kanta taantui huomattavasti 1800- ja 1900-luvuilla, mutta lajin kanta on vakiintunut sittemmin 10 000 – 20 000 yksilöön. Monien yhdyskuntien, muun muassa lajin suurimman yhdyskunnan Kreikan Mikrí Préspa -järvellä on kasvanut. Kosteikkojen kuivatus, kalastajien häirintä ja metsästys olivat suurimpia syitä kannan pienenemiseen.[1] Lyhyen matkan muuttolintu. Lajia ei ole tavattu Suomessa.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokisuistot, joet ja matalat järvet. Pesii saarilla tai laajoissa järviruokokasvustoissa.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesii yhdyskunnittain, joskus yksittäispareina, usein pelikaanien seurassa. Pesä on maassa, ja se on rakennettu oksista, ruo'oista ja ruohoista, ja on halkaisijaltaan 65 cm ja korkeudeltaan 1 m. Munia on keskimäärin 2, haudonta kestää noin kuukauden. Poikaset syntyvät kaljuina, ja saavat sittemmin valkoisen untuvapeitteen. Sukukypsä 3 tai 4 vuoden iässä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syö kaloja, joita saalistaa yleensä yksin tai parin-kolmen linnun ryhmissä. Kreikassa on havaittu lajin kalastavan yhdessä merimetsojen kanssa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2
- Stamps of Israeli birds (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c BirdLife International: Pelecanus crispus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Dalmatian pelicans could return to the Netherlands rewildingeurope.com.
- ↑ BirdLife Suomi (Suomessa tavatut lintulajit)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kiharapelikaani Lintukuva-verkkopalvelussa