Kielitaistelu
Kielitaisteluksi tai kieliriidoiksi kutsutaan Suomessa etenkin 1800-luvun fennomaanien sekä 1920- ja 1930-lukujen aitosuomalaisten pyrkimyksiä parantaa suomen kielen asemaa Suomessa ruotsin kieleen nähden.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]J. V. Snellman sai tsaarin hyväksynnän ns. kielireskriptille vuonna 1863. Sen mukaan suomen kieli rinnastettaisiin hallintokielenä ruotsiin 20 vuoden sisällä. Suomen kielen asemaa ajamaan syntyi kansanliike, ja suomen kieli kehittyi vuoteen 1870 mennessä moderniksi kulttuurikieleksi. Suomalaisuusliikettä vastustamaan perustettiin vuonna 1870 Ruotsalainen puolue. Määräaikaa pidennettiin vielä 20 vuodella, ja uudistus vietiin läpi kokonaisuudessaan vuonna 1902.[1]
Vuoden 1865 kunnallisasetus, jonka mukaan kuntiin asetettiin uudet itsehallintoelimet, johti siihen, että varakkaat ruotsinkieliset saivat paikallistasolla enemmän sananvaltaa kuin varattomammat suomenkieliset.[2]
Sisäpolitiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomenkieliset alkoivat 1800-luvun lopussa vaatia vaatia itselleen väestösuhteen mukaista osuutta hallinnossa, liike-elämässä ja koulutuksessa.[3] Tasa-arvon nimissä se oli perusteltua, koska suomenkielisistä kouluista valmistui vuoden 1890 tienoilla enemmän ylioppilaita kuin ruotsinkielisistä, ja suomen kielellä julkaistiin enemmän sanomalehtiä ja kirjoja. Kielitaistelua käytiin säätyvaltiopäivillä koulujen perustamisen yhteydessä, ja aseena käytettiin joukkoanomuksia. Säädyistä ruotsin asemaa puolustaneet aateli ja papisto olivat useina vastakkain suomenkielisten porvariston ja talonpoikien kanssa.[1] Julkisuudessa Uusi Suometar ajoi suomen kielen asiaa. Nya Pressen oli Ruotsalaisen puolueen äänenkannattaja.
Ruotsinkielisten osuus koko väestöstä taas laski tasaisesti: vuonna 1880 se oli ollut 14,3 prosenttia ja vuonna 1910 se oli 11,6 prosenttia. Vuoden 1906 eduskuntauudistus merkitsi suurta muutosta suomenkielisten ja ruotsinkielisten välisissä poliittisissa voimasuhteissa suomenkielisten hyväksi. Ensimmäisten eduskuntavaalien jälkeen perustettiin suomalaistamista vastustaneen Ruotsalaisen puolueen tilalle Ruotsalainen kansanpuolue. Ruotsinkielisiä huolestutti erityisesti suomenkielisten muuttoliike ruotsinkielisille alueille. Jyrkimmät suomenruotsalaiset korostivat germaanista alkuperäänsä ja pitivät suomalaisia alempana rotuna. Muista puolueista Maalaisliitto ja vanhasuomalaiset asettuivat fennomaanien radikaalin kieliohjelman taakse, nuorsuomalaiset suhtautuivat suomalaistamiseen suopeasti vaalitaktisista syistä, ja sosiaalidemokraatit hylkäsivät sen asettaen sosiaalipolitiikan etusijalle.[4][5]
Ruotsalainen kansanpuolue päätti puoluekokouksessaan 8. kesäkuuta vuonna 1908 perustaa erityisen ruotsalaisuuden päivän, jonka tarkoituksena oli vahvistaa ruotsinkielisen kansanosan yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Keväällä 1917 ruotsinkieliset kansallismieliset perustivat Östsvensk Tidskrift -nimisen sanomalehden. Lehti edusti niin kutsuttua itäruotsalaista aatetta, jonka tavoitteena oli Suomen ruotsinkielisten seutujen pitäminen yksikielisinä. Itäruotsalaiset kuuluivat Pohjois-Euroopan ruotsalaisheimon itäiseen haaraan.[6]
Suomen itsenäistyessä Ruotsalaisen kansanpuolueen sisällä virisi Ahvenanmaan läänin perustamisen seurauksena ajatus ruotsinkielisten itsehallinnosta. Lokakuussa 1918 puolue hyväksyi yleiseksi päämääräksi sen, että Suomen paikallishallinto piti järjestää Sveitsin mallin mukaan yksikielisten ja autonomisten kantonien varaan. Suomenkieliset puolueet osoittivat kantonimallia kohtaan vain vähäistä ymmärtämystä. Seuraavana vuonna vahvistetussa Suomen hallitusmuodossa oli kielipykäliä, jotka takasivat sen, että suomi ja ruotsi olivat kielinä yhdenvertaisia virallisissa yhteyksissä. Ruotsinkielisten itsehallintoa ei mainittu, mutta kysymys nousi uudelleen esiin sen jälkeen, kun laki Ahvenanmaan itsehallinnosta oli hyväksytty keväällä 1920. Kysymystä selvittämään asetettu komitea kuitenkin hylkäsi ajatuksen ruotsinkielisen väestön irrottamisesta maakuntahallinnosta lähinnä yhdenvertaisuusperiaatteeseen nojautuen. Vuosina 1921–1923 ratkaistiin monta kysymystä, jotka olivat ärsyttäneet ruotsinkielisiä.[7]
Vuoden 1922 huhtikuussa hyväksytty kielilaki takasi suomelle ja ruotsille tasaveroisen aseman kansalliskielinä, mutta se ei riittänyt vaimentamaan kielitaistelua.[8] Syksyllä 1922 perustettiin Aitosuomalainen kerho ja neljä vuotta sen jälkeen Aitosuomalaisuuden Liitto.[9] Vaikutusvaltainen järjestö Akateeminen Karjala-Seura otti aitosuomalaisten tavoitteet ohjelmaansa vuonna 1924.[9]
Armeija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aitosuomalaiset pyrkivät kiirehtimään pääosin ruotsinkielisen upseerikunnan suomalaistamista. Vuonna 1926 kielitaistelu johti siihen, että sotaväen päällikkö Aarne Sihvo kielsi upseerikuntaa puhumasta ruotsia palveluksessa ollessaan.[10]
Taistelun päättyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1933 ruotsalaisuuden päivänä Helsingin keskustassa hulinoitiin kielitaistelun merkeissä. Etupäässä kyse oli koululaisista ja opiskelijoista.[11] Eduskunnassa oli juuri tehty aloite yliopiston muuttamisesta täysin suomenkieliseksi. Samalla olisi perustettu ruotsinkielinen korkeakoulu. Suunnitelmat eivät tyydyttäneet sen paremmin suomen- kuin ruotsinkielisiäkään opiskelijoita.[12]
Ylimääräiset valtiopäivät tammikuussa 1935 ja kysymys Helsingin yliopiston suomalaistamisesta merkitsivät kielitaistelun viimeistä vaihetta. Hallituksen yliopistolakiesityksen hyväksyminen vuonna 1937 päätti kielitaistelun. Suomen kieli oli saanut vahvan aseman yhteiskunnassa, sosiaaliset erot olivat tasoittuneet aiemmasta, eivätkä aitosuomalaisten jyrkät vaatimukset enää tuntuneet kohtuullisilta.[13]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Engman, Max: Pitkät jäähyväiset. Suomi Ruotsin ja Venäjän välissä vuoden 1809 jälkeen. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-34880-2.
- Meinander, Henrik: Tasavallan tiellä. Suomi Kansalaissodasta 2000-luvulle. Schildts Kustannus Oy, 1999. ISBN 951-50-1055-1.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Engman s. 243.
- ↑ Meinander s. 65.
- ↑ SUOMI 1917-1918 - Kieliolot webpages.tuni.fi.
- ↑ Meinander s. 56-57.
- ↑ SUOMI 1917-1918 - Kieliolot webpages.tuni.fi.
- ↑ Meinander s. 58.
- ↑ Meinander s. 58–60.
- ↑ Suomen kieli ja kirjallisuus oph.fi.
- ↑ a b Meinander s. 61.
- ↑ Meinander s. 70–71.
- ↑ Ruotsalaisuuden päivänä 1930-luvulla kielikysymys hiersi suomalaisten välejä - Yle Triplet yle.triplet.io.
- ↑ Tänään vietetään ruotsalaisuuden päivää - 1930-luvulla sen juhlinta kärjistyi väkivaltaiseksi, ja poliisi turvautui vesitykkiin yle.fi.
- ↑ Meinander s. 141-143.