Ki-Aikido

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ki-Aikido (心身統一合氣道 Shinshin tōitsu aikidō) on aikidon tyylisuunta, jonka perustaja on Kōichi Tōhei (1920–2011).

Ki-aikidossa korostetaan ki:n merkitystä ja harjoitellaan sen käyttöä muun muassa aikidotekniikoiden kautta. Sananmukaisesti "shin shin toitsu aikido" kääntyy suomeksi muotoon "mieli ja keho yhdessä -aikido" (engl. "aikido with mind and body coordinated").[1] Aikidotekniikoiden lisäksi harjoittelu sisältää erityisiä ki-harjoituksia, joilla pyritään parantamaan mielen ja kehon yhteistoimintaa.

Tohei määritteli mielen ja kehon yhdistämiseksi seuraavat perusperiaatteet: pidä yksi piste (one point), rentoudu täysin, pidä paino alhaalla, laajenna ki:tä. Kohdat 1 ja 4 ovat mielen harjoittamisen periaatteita, kohdat 2 ja 3 kehon periaatteita.[2] Tohein japanilaisesta filosofiasta ja terminologiasta kumpuavaa listaa voidaan edelleen tiivistää länsimaiseen ajattelutapaan helpommin istuvasti: mieli liikuttaa kehoa ja kehon tulee olla rento.

Suomalaisessa ki-aikidossa ei ole kilpailutoimintaa, jota on harjoitettu mm. Japanissa[3] ja Yhdysvalloissa [4].

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikido on kehittynyt monista japanilaisista aseellisista ja aseettomista taistelulajeista. Aikidon kehitti Morihei Ueshiba (1883–1969), joka jo ennen aikidoa omisti elämänsä eri taistelutaitojen harjoitteluun. Yhtenä tärkeimmistä vaikutteista aikidon kannalta oli Daitō-ryū aiki jūjutsun opiskelu Sōkaku Takedan johdolla. Merkittävä rooli aikidon synnyssä oli myös neo-shintolaisen Ōmoto-kyō-lahkon johtajalla Onisaburō Deguchilla, jonka rauhaa rakastava asenne ja uskonnolliset periaatteet tekivät syvän vaikutuksen Ueshibaan. Osaksi uskonnollisen vakaumuksensa johdosta ja osaksi aikidon levittämisen helpottamiseksi Ueshiba vähitellen muokkasi Daitō-ryū-tekniikoita yksinkertaisemmiksi ja poisti kaikkein vaarallisimpia niistä. [5] [6]

Ki-Aikidon synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskeluaikanaan Kōichi Tōhei harjoitteli muun muassa judoa, zen-meditaatiota (ks. zazen) ja misogia. Hän tapasi Ueshiban vuonna 1939 ja aloitti aikidon harjoittelun. Toisen maailmansodan jälkeen Tōheista tuli eräs Ueshiban läheisimmistä oppilaista. Aikido-osaamisensa ja kielitaitonsa ansiosta hän muun muassa osallistui keskeisesti aikidon levittämiseen Yhdysvaltoihin vuodesta 1953 alkaen.[7] Tohei myös toimi Aikikai-organisaation pääopettajana Ueshiban kuolemaan saakka. Ennen kuolemaansa Ueshiba oli myöntänyt hänelle aikidon korkeimman vyöarvon (10. dan).

Aikidon ja meditaation lisäksi Tohei opiskeli Tempu Nakamuran johdolla japanilaista joogaa ja shin shin toitsu do:ta, joka on Nakamuran kehittämä metodi mielen ja kehon yhdistämiseksi. Tohein aikido-opetuksen painopiste siirtyi vähitellen mielen ja kehon yhdistämiseen tähtäävien ki-harjoitteiden opetukseen. Ueshiban kuoleman jälkeen tämä painotus johti lopulta välirikkoon Tohein ja Aikikai-organisaation välillä, erityisesti Aikikain uuden johtajan Kisshōmaru Ueshiban kanssa syntyneiden painotuserimielisyyksien johdosta.[8] Tōhei erosi virallisesti Aikikaista vuonna 1974 ja alkoi opettaa Shin Shin Toitsu -aikidoa vuonna 1971 perustamansa "ki:n kehittämisjärjestön" Ki No Kenkyukain puitteissa. [7] [9]

Ki-aikido Euroopassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenjiro Yoshigasaki (1951-) on toiminut ki- ja aikido-opettajana Euroopassa vuodesta 1977 [10]. Tohein organisaation virallisena edustajana Euroopassa hän toimi vuodesta 1983 alkaen. Siihen astisena Euroopan pääopettajana on suomalaisissa lähteissä mainittu belgialainen Degueldre. [11] [12]

Yhtenä Yoshigasakin pyrkimyksenä on ollut selkeyttää ja maanläheistää Tohein opetuksessaan käyttämää japanilaista uskonnollis-filosofista käsitteistöä niin, että se olisi länsimaisille harjoittelijoille helpommin omaksuttavaa. Hän on myös pyrkinyt kehittämään yhä selkeämmän ja yksinkertaisemman tavan soveltaa aikidoharjoittelun tuomia taitoja jokapäiväiseen elämään.[10].

Vuonna 2001 Yoshigasaki erkani Tohein organisaatiosta ja perusti Ki no Kenkyukai Association Internationalen, jossa nykyisin on jäsenseuroja ympäri maailman. Euroopassa Yoshigasakin organisaatioon on tällä hetkellä listattu 159 ki-aikidoseuraa ja Tohein organisaatioon 9 seuraa. Ki-Aikido Erlangen ki-aikido.de. Ki Society H. Q. ki-society.com. Arkistoitu 30.9.2011.

Ki-aikido Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rainer Varis tutustui ki-aikidoon Tohein seminaarilla Brysselissä 1970-luvun lopulla. Vuonna 1977 ki-aikido eriytyi Suomen Aikidoliitosta omaksi yksikökseen, Suomen Ki-Aikido Yhdistys perustettiin vuonna 1979 ja Suomen ensimmäinen ki-aikidoseminaari järjestettiin alkuvuodesta 1980 silloisen Euroopan pääopettajan Degueldren johdolla. [12] Yoshigasaki-sensei vieraili säännöllisesti Suomessa 1980-luvulta alkaen. Viime vuosina hänen edustajanaan on toiminut italialainen Giuseppe Ruglioni[13] , joka vierailee Helsingissä pari kertaa vuodessa. Ki-aikidoseuroja on Helsingissä kolme, Nummelassa ja Ähtärissä yksi.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kolehmainen, Vilho: Vahvaa toimintaa ilman törmäystä - Etnografinen kuvaus suomalaisesta ki-aikidosta. Julkaisematon pro gradu, Helsingin yliopisto, 1996.
  • Levy, Mika: Aikidon tie suomalaiseen liikuntakulttuuriin. Pro gradu, Joensuun yliopisto, 2006.
  • Ruglioni, Giuseppe: Unification of mind and body and Ki-aikido. Erga edizioni
  • Ruglioni, Giuseppe: Aikido the art of perception in a practice of peace. Erga edizioni, 2008.
  • Stevens, John: Invincible Warrior - A Pictorial Biography of Morihei Ueshiba the Founder of Aikido. Shambhala, 1997.
  • Suenaka, Roy: Complete Aikido - Aikido Kyohan: The Definitive Guide to the Way of Harmony. Tuttle, 1997.
  • Tohei, Koichi: This is Aikido. Japan Publications, 1968.
  • Tohei, Koichi: Ki in Daily Life. Ki No Kenkyukai H. Q., 1978.
  • Ueshiba, Morihei: Budo - Teachings of the Founder of Aikido. Kodansha, 1991.
  • Yoshigasaki, Kenjiro: Inner Voyage of a Stranger - Pathways to a New Perception. Werner Kristkeitz, 2002.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tohei, Koichi: Ki in Daily Life, Ki No Kenkyukai H. Q., 1978, s. 18-19.
  2. ↑ Tohei, Koichi: Ki in Daily Life, Ki No Kenkyukai H. Q., 1978, s. 27-48.
  3. ↑ Ki Society H. Q. ki-society.com. Arkistoitu 17.2.2012.
  4. ↑ Ki-Aikido USA ki-aikido.net.
  5. ↑ Stevens, John: Invincible Warrior - A Pictorial Biography of Morihei Ueshiba the Founder of Aikido. Shambhala, 1997.
  6. ↑ Ueshiba, Morihei: Budo - Teachings of the Founder of Aikido. Introduction by K. Ueshiba. Kodansha, 1991, s. 7-24.
  7. ↑ a b Tohei, Koichi: Ki in Daily Life. Ki No Kenkyukai H. Q., 1978.
  8. ↑ Suenaka, Roy: Complete Aikido - Aikido Kyohan: The Definitive Guide to the Way of Harmony. Tuttle, 1997, s. 70-75.
  9. ↑ Ki-aikido. Aikido-lehti, 1998, nro 1-2. Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]
  10. ↑ a b Yoshigasaki, Kenjiro: Inner Voyage of a Stranger - Pathways to a New Perception. Werner Kristkeitz, 2002, s. 96.
  11. ↑ Kolehmainen, Vilho: Vahvaa toimintaa ilman törmäystä - Etnografinen kuvaus suomalaisesta ki-aikidosta. Julkaisematon Pro gradu, Helsingin yliopisto, 1996, s. 61.
  12. ↑ a b Levy, M: Aikidon tie suomalaiseen liikuntakulttuuriin, pro gradu, Joensuun yliopisto, 2006, s. 50-51.[1][vanhentunut linkki]
  13. ↑ Ki Dojo Firenze kidojo.it. Arkistoitu 7.11.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ki-Aikido&oldid=21785211”