Kheibar Shekan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kheibar Shekan
Kheibar Shekan ohjuslavetilla paraatissa.
Kheibar Shekan ohjuslavetilla paraatissa.
Tyyppi keskimatkan ballistinen ohjus (MRBM)
Valmistushistoria
Suunnittelija Iranin vallankumouskaarti
Valmistusmaa  Iran
Käyttöönotto 2022
Ohjus
Massa 6,3 t
Räjähdysaineen massa taistelukärki 500 kg
Huippunopeus lennon loppuvaiheessa 7–10 Mach
Kantomatka 1 450 km
Mitat
Pituus 11,4 m
Halkaisija 0,76 m

Kheibar Shekan (myös Kheibarshekan, pers. ‏خیبرشکن‎, Kheybar-Šekan) on iranilainen keskimatkan ballistinen ohjus (MRBM). Se julkaistiin vuonna 2022 ja edustaa Iranin vallankumouskaartin ohjusten kolmatta sukupolvea.

Kheibar Shekan on kaksivaiheinen kiinteää ajoainetta käyttävä ballistinen ohjus. Ohjuksen kantama on tiettävästi noin 1 450 kilometriä eli se luokitellaan keskimatkan ohjukseksi. Ohjus pystyy tekemään liikkeitä lentonsa aikana. Iran väittää, että ohjus on erittäin tarkka ja pystyy väistämään torjuntaohjukset tekemillään liikkeillä. Iranin mukaan ohjus ja sen massa ovat pienempiä samankaltaisiin ohjuksiin verrattuna ja ohjus on kuusi kertaa nopeampi laukaista.[1]

Kheibar Shekan voidaan laukaista useista erilaisista alustoista, kuten kuorma-autolaveteilta. Iran säilyttää ohjuksiaan muun muassa maanalaisissa tukikohdissaan. Kheibar Shekanin taistelukärki voi tehdä liikkeitä kantorakettina toimivasta ohjuksesta irtautumisensa jälkeen lennon loppuvaiheessa. Kärjen nopeus lennon loppuvaiheessa on 7–10-kertainen äänennopeus.[1]

Ohjuksen nimi tulee profeetta Muhammadin voittoon johtamasta taistelusta 600-luvulla. Nimi Kheibar Shekan tarkoittaa linnoituksenmurtajaa; Kheibar (juutalaisten linnoitus, jonka muslimit valtasivat) ja Shekan (murtaja).[1]

Iranin käytössä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranin vallankumouskaarti iski tammikuussa 2024 ohjuksillaan väitettyihin terroristi- tai muuten viholliskohteisiin Irakissa, Syyriassa ja Pakistanissa. Ainakin osassa iskuissa käytettiin Kheibar Shekaneita. Länsimaissa tämä nähtiin voimannäyttönä, jolla Iran pyrkii osoittamaan esimerkiksi olevansa alueellinen suurvalta, ja että Israel ja Yhdysvaltojen sotilastukikohdat alueella ovat iskukantaman sisällä. Iskut olivat Kheibar Shekanin ensimmäinen käyttö taistelussa ja Iranin siihen asti kauimmaksi tekemiä ohjusiskuja.[2][3]

Kheibar Shekaneita käytettiin ensi kertaa laajemmassa mittakaavassa Iranin hyökätessä ohjuksin ja lennokein Israeliin huhtikuussa 2024. Iran hyökkäsi toisen kerran Israeliin lokakuussa 2024, käyttäen ballistisia ohjuksia, joihin todennäköisesti kuului Kheibar Shekaneita.[4][5] Nämä ilmaiskuaallot liittyvät Gazan sodasta johtuvaan Israelin ja Iranin konfliktiin. Iskut nimettiin Iranissa operaatioiksi Tosi lupaus 1 ja 2.

Huthien käytössä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jemeniläinen militanttijärjestö huthit on käyttänyt Hatem 2 -ohjustaan meriliikennettä ja Israelia vastaan iskemiseen. Arvioiden mukaan se on oikeasti versio Kheibar Shekanista tai suoraan ohjus itse. Iranin tiedetään toimittavan aseitaan hutheille.[6]

  1. a b c Khaibar Shekan MRBM globalsecurity.org. Viitattu 11.10.2024. (englanniksi)
  2. Iran demonstrates missile capabilities with regional strikes bbc.com. 17.1.2024. Viitattu 11.10.2024. (englanniksi)
  3. Howard Altman: Iran Executed Its Farthest Ballistic Missile Strike Ever With New Weapon The War Zone. 16.1.2024. Viitattu 11.10.2024. (englanniksi)
  4. Iran's Missile Attack Against Israel iranwatch.org. Viitattu 11.10.2024. (englanniksi)
  5. What missiles did Iran use to target Israel? Middle East Eye. Viitattu 11.10.2024. (englanniksi)
  6. Boaz Shapira: The “New” Houthi “Hatem 2” Missile is actually the Iranian Kheibar Shaken 27.6.2024. Alma Research and Education Center. Viitattu 11.10.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]