Keskustelu:Suvaitsevaisuus

"Esimerkiksi nk. perustavien ihmisoikeuksien rikkomista ei yleensä suvaita suvaita. Tämän eettisen näkökulman mukaan suvaitsevaisuus ei ole hyve.". Tuo on tietenkin täysin väärin, pitäisi olla "ei ole aina hyve", mutta sekin korostaa toissijaisen tuntuista "ei ole hyve"-juttua liikaa, laitoin koko hyve-aspektin toiseen paikkaan sivulauseeksi.--ML 13. syyskuuta 2006 kello 17.06 (UTC)

En ymmärrä, muistakaan hyveistä ja paheista puhuttaessa ei käytetä muotoa "ei ole aina...". Hyveistä puhutaan minusta nimenomaan niin, onko jokin asia hyve vai ei ja onko jokin asia pahe. --Thi 13. syyskuuta 2006 kello 17.12 (UTC)

Jos niin on, niin sitten suvaitsevuus ei kuulu hyveiden ja paheiden kategoriaan. Joka tapauksessa yo. päätelmä, jonka palautit, on päin honkia antaessaan ymmärtää että noin ajattelevien mielestä suvaitsevuus ei koskaan tai yleensä voisi olla hyve, enkä ymmärrä miksi lähinnä antiikin filosofiaan kuuluvaa sanaa "hyve" pitää muutenkaan työntää tänne.

Kielenhuolto vaisuus->vuus oli kyllä asiallista. --ML 13. syyskuuta 2006 kello 17.28 (UTC)

Artikkeli on mielestäni suppea ja käsittelee erittäin monisyistä käsitettä hyvin suppeasti ja yksipuolisesti. Tästä hyvää referenssiä http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2712 Tähän ongelmaan törmäsin kun erässä keskustelupalstalla käydyssä väittelyssä ksi keskustelija turvautui tähän wikipedian artikkeliin argumentoidakseen omaa näkemystään. --TRL68 27. tammikuuta 2012 kello 21.11 (EET)

Eikö suomen kielessä tästä käytetä termiä suvaitsevaisuus? Miksi artikkeli on "väärällä" nimellä? --Hartz (keskustelu) 13. marraskuuta 2012 kello 23.00 (EET)

Iso suomen kielioppi sanoo: "Myös VA-partisiippikantaisissa ominaisuudennimissä voi esiintyä is(e)-aines, esim. erehtyväisyys ~ erehtyvyys, näkyv(äis)yys, suvaitsev(ais)uus. Näistä on vAisUUs-johtiminen tyyppi harvinaistuva, vaikka sen johdoksille onkin muodoltaan ja merkitykseltään yhteensopiva kantasana: vAinen-johtiminen adjektiivi (< erehtyväinen, suvaitsevainen; » § 266)."--Savir (keskustelu) 14. marraskuuta 2012 kello 14.18 (EET)

Osaisiko joku selittää suvaitsemattomuus- käsitteen lyhyesti ja ytimekkäästi, ehkä parin esimerkin avulla. (Älykäs ihminen ilmaisee itsensä lyhyesti :-) ) Salli66 (keskustelu) 24. syyskuuta 2016 kello 11.21 (EEST)

Kielitoimiston sivuille väärin lähteistetty

Aloitus on tällä hetkellä näin:

"tarkoittaa käsitteen alkuperäisen määritelmän mukaan sellaisen asian suvaitsemista eli sietämistä, sallimista ja hyväksymistä,[2"

Esitetyssä lähteessä ei kuitenkaan tällaista tietoa ole. Esitetty lähde on Kielitoimiston sanakirjan artikkeli verbille "suvaita". Se ei käsittele sanaa "suvaitseva", joka on eri sana, ja johon Kielitoimiston sana "suvaitsevaisuus" viittaa. Kielitoimiston sanakirjassa sana "suvaitsevaisuus" siis johdetaan näin: suvaitsevaisuus -> suvaitsevuus -> suvaitseva -> salliva, vapaamielinen, avarahenkinen, tolerantti.

Suvaisevaisuuden kuvaus ei Kielitoimiston sanakirjassa johda sanaan "suvaita", ja siten sanan "suvaita" kuvaukset "sietää, sallia, hyväksyä" eivät lähteen mukaan kuvaa sanaa "suvaitsevaisuus". Siten niitä ei myöskään artikkelissa voi käyttää suvaitsevaisuuden selityksenä. Sen sijaan lähteen mukaan sallivaa, vapaamielistä, avarahenkistä, toleranttia voi käyttää selittämään suvaitsevaisuutta.

Kielitoimiston sanakirja ei myöskään ota kantaa siihen mikä on sanan "alkuperäinen määritelmä", joten tuollaista ei voi esittää johdannossa.

Merkitystä ei myöskän johdannossa ole mikä on "alkuperäinen" ja mikä on "uudempi" määritelmä. "Sivistyksen" alkuperäinen merkitys oli siivoaminen ja pellavan harjaaminen, mutta tätä ei ole järkevää laittaa artikkelin "sivistys" aloitukseen. Kielitoimiston sanakirja ei myöskään ota kantaa siihen, mikä on "alkuperäinen määritelmä". 88.113.66.82 29. helmikuuta 2024 kello 22.01 (EET)

Koko ensimmäinen virke on koostettu viidestä lähteestä, eikä se mielestäni ole yhdenkään kanssa ristiriidassa. Muistaakseni Airaksinen käyttää suvaita-verbiä, siksi sen kohdalla on Kielitoimiston antama selvennys sen merkityksestä. Käsitteen alkuperäisen määritelmän ja uudemman määritelmän eroista puhutaan monessa lähteessä ja artikkelissakin tarkemmin Furedin suulla. Savir (keskustelu) 1. maaliskuuta 2024 kello 10.42 (EET)

Ensimmäinen virke ei kuitenkaan jäsennä (tällä hetkellä 21.8. 2024) lähteitä esitettyjen tietojen mukaan. Esimerkiksi Kielitoimiston sivu on asetettu lähteeksi kohdalle, jota Kielitoimiston sivu ei tue. Jos Airaksinen käyttää suvaita-verbiä, silloin lähteeksi on hyvä merkata Airaksinen ja hänen määritelmänsä suvaita-sanalle, ei Kielitoimiston sanakirja, koska Kielitoimisto ei vedä yhtäläisyysviivoja suvaitseva = suvaita. Tällä hetkellä Kielitoimiston suvaitseva-sanan määritelmä loistaa poissaolollaan, eikä Kielitoimiston suvaita-sanan määritelmä käy lähteenä. Airaksinen pitää olla lähteenä suvaita-sanalle. Kielitoimisto ei ota kantaa Airaksisen sanan suvaita-käyttöön, eikä Kielitoimistoa voi käyttää lähteenä sille, mitä Airaksinen tarkoittaa.

Aiemman ja uudemman määritelmän erosta on hyvä toki olla tietoa artikkelissa, mutta aloituksessa on hyvä kertoa ensin sanan nykyinen, ei alkuperäinen merkitys. Vrt. artikkeli "sivistykestä" ei kuuluisi alkaa "Sivistys tarkoittaa alkuperäiseltä merkitykseltään siivoamista ja pellavan harjaamista". 88.113.71.31 21. elokuuta 2024 kello 21.02 (EEST)

Kielitoimistolla ei ole kunnollista määritelmää suvaitsevaisuudelle. Lisäämäsi sanat ovat vain läheisiä ja kuvailevia käsitteitä, eivätkä määrittele suvaitsevaisuutta, joten ne eivät sovi määritelmäksi. Määritelmä perustuu nyt Airaksisen antamille kahdelle selkeälle määritelmälle, ja Kielitoimisto on mukana vain suvaita-verbin tarkentamiseksi ja käsitteen rinnakkaisnimityksen tarjoamiseksi. Savir (keskustelu) 22. elokuuta 2024 kello 10.12 (EEST)

Kielitoimiston sanakirjassa "suvaitsevaisuus" ohjaa sanaan "suvaitsevuus" rinnakkaismuotona.. Määritelmä ohjaa "suvaitsevaan", jonka määritelmä on "salliva, vapaamielinen, avarahenkinen, tolerantti". Minkä lähteen mukaan määritelmä ei ole kunnollinen?

Toisekseen, Airaksisen määritelmän tulee perustua yksin Airaksisen määritelmään, ja on "original research" käyttää kielitoimiston suvaita-artikkelia määritelmänä sille, mitä Airaksinen tarkoittaa. Jos Airaksinen ei itse viittaa Kielitoimiston suvaita-sanaan, ei suvaita-sanan määritelmää voi olla artikkelissa. On kirjoittajan omaa johtopäätöstä ja tulkintaa, että Airaksinen tarkoittaa samaa, mitä Kielitoimiston suvaita-sana, varsinkin kun samaan aikaan sanotaan, ettei kielitoimistolla ole kunnollista määritelmää suvaitsevaisuudelle. Onko Airaksinen kirjassa viitannut Kielitoimiston suvaita-sanan määritelmään? Jos on, niin silloin lähteenä voi käyttää itse Airaksista, eikä tarvetta Kielitoimiston määritelmälle sanalle "suvaita" ole. 88.113.71.31 22. elokuuta 2024 kello 22.49 (EEST)

Luin Airaksisen kirjaa. Airaksinen ei missään vaiheessa viittaa Kielitoimiston sanakirjaan, joten Kielitoimiston sanakirjaa ei voi käyttää tarkentamaan mitä Airaksinen tarkoitti. Siten tuo nykyinen Kielitoimiston lähde suvaita-verbille ei käy lähteeksi lainkaan sille mitä suvaitsevaisuus on, myöskään Airaksisen mielestä.

Hyvä myös huomata, että Airaksisen kirja ei niinkään pyri määrittelemään suvaitsevaisuutta sellaisena kuin se on tyypillisesti ymmärretty. Airaksisen kirja on pikemminkin hänen oma keskustelunaloituksensa suvaitsevaisuuden luonteesta. Siis kirjan takakannessakin sanotaan, että kirja on "hyökkäys" sitä vastaan miten suvaitsevaisuus on pääosin ymmärretty. Kirja on siis pikemminkin kritiikkiä sitä kohtaan miten suvaitsevaisuus on pääosin ymmärretty. Airaksisen kirjassa ei esitetä mikä on suvaitsevaisuuden "alkuperäinen" ja "totunnainen" määritelmä.

Jos Kielitoimisto käy lähteeksi sille, että sanat suvaitsevaisuus ja suvaitsevuus ovat rinnakkaismuotoja, ja kielitoimisto käy lähteeksi sille, mitä suvaita tarkoittaa, miksei Kielitoimisto käy lähteeksi sille, mitä suvaitsevaisuus tarkoittaa? 88.113.71.31 26. elokuuta 2024 kello 21.51 (EEST)

Tai korjaan itseäni, nyt kun luen takakantta, niin kirjoittajat ei välttämättä tarkoita kirjansa olevan hyökkäys, vaan että yhteiskunnassa meneillään on hyökkäys suvaitsevaisuutta vastaan. Jonkun toisenkin arvostelun näin kirjasta, jossa oli ymmärretty takakannen teksti, että kirja on hyökkäys perinteistä suvaitsevaisuuskäsitystä vastaan. Kirja kuitenkaan ei ole läpileikkaus siihen, miten suvaitsevaisuus on tyypillisesti ja vakiintuneesti ymmärretty, vaan on kirjoittajien eteenpäinvievää henkilökohtaista pohdintaa suvaitsevaisuuden luonteesta. En siis näe sen olevan ehkä parhaita lähteitä artikkelin alkuun määritelemään suvaitsevaisuutta, mutta tuo suvaitsevaisuuden luonne -osio kuvaa kirjan näkemystä suvaitsevaisuudesta hyvin. 88.113.71.31 26. elokuuta 2024 kello 22.05 (EEST)

Ja "alkuperäinen" määritelmä ei tässä tarkoita "aiempaa" tai "vanhentunutta" määritelmää, kuten sivistyksen kohdalla, vaan edelleen voimassa olevaa ensisijaista päämääritelmää. --Savir (keskustelu) 22. elokuuta 2024 kello 10.26 (EEST)

Minkä lähteen mukaan kyse on ensisijainen päämääritelmä? Kielitoimiston sanakirja ei ainakaan tätä tue. 88.113.71.31 22. elokuuta 2024 kello 22.49 (EEST)

Suvaitsevaisuus on yleismaailmallinen käsite, ei vain suomalainen, ja muissa kielissä sitä tarkoittava sana tulee toleranssia tarkoittavasta sanasta. Noissa luettelemissasi Kielitoimiston antamissa rinnakkaisnimityksissä suvaitsevalle onkin mukana tolerantti. Se tulee sanasta toleranssi, joka tarkoittaa sietokykyä ja kestokykyä. Esimerkiksi tämän artikkelin enkkuwikin version (Toleration) määritelmälause on kokonaisuudessaan: "Toleration is when one allows, permits, or accepts an action, idea, object, or person that one dislikes or disagrees with." Se on juuri tämän käsitteen yleisemaailmallinen alkuperäinen merkitys. Savir (keskustelu) 1. maaliskuuta 2024 kello 10.54 (EET)

Käsitteenä suvaitsevaisuudessa voi kuitenkin olla eroja eri kielten välillä. Joissain lähteissä mainitaan, että suomen termi "suvaitsevaisuus" on merkitykseltään ymmärtäväisempi ja pehmeämpi kuin englannin tolerant-termi. Sanan tolerance-määritelmä ei siis yksi yhteen avaa mitä suvaitsevaisuus suomessa tarkoittaa. Kielitoimiston sanakirja antaakin suvaita-sanan merkityksiä ovat lisäksi salliva, vapaamielinen, avarahenkinen. Nämä ovat myös määritelmiä suomen sanalle suvaitsevaisuus. Ei vain englannin tolerance. Artikkelissa voisikin olla hyvä huomauttaa sanan merkityseroista suomessa ja englannissa. Vrt. englannissa ei ole suoraa vastinetta sanalle "sivistys", mutta silti meillä on siitä sana suomessa. 88.113.71.31 21. elokuuta 2024 kello 21.06 (EEST)

Mitä tulee suvaitsevaisuuden merkitykseen, minusta tuntuu, että moni itseään suvaitsevaisena pitävä ihminen ei pidä käsitteen ensisijaisesta ja alkuperäisestä merkityksestä siksi, koska se tekeekin heistä suvaitsemattomia. Tällaisen ihmisen sietokyky usein loppuu niihin asioihin, joita hän pitää epämiellyttävinä tai väärämielisinä. Siksi he pyrkivät muuttamaan käsitteen ensisijaisen merkityksen sellaiseksi, että se sopisi heihin itseensä, eli tarkoittaisi samaa kuin esim. liberaali, joka ei vain siedä vaan suorastaan arvostaa kaikenlaista monimuotoisuutta ja toiseutta. Artikkelin määritelmä pitääkin ottaa ensisijaisesti suomalaisilta ja ulkomaisilta filosofeilta, eikä aktivisteilta tai liian suppeasta sanakirjasta. --Savir (keskustelu) 1. maaliskuuta 2024 kello 11.22 (EET)

Minkä lähteen mukaan Kielitoimiston sanakirja on "liian suppea" eikä käy ensisijaiseksi lähteeksi? Kuitenkin nytkin artikkelissa on (virheellisesti) Kielitoimiston sanakirjan sanan "suvaita" sanan merkitys ensimmäisenä lähteenä. Ja huomaa edelleen, että ulkomaiset filosofit käsittelevät eri sanaa kuin suvaitsevaisuus. Wikipediassa merkitystä on sillä, mitä lähteet sanovat, ja Kielitoimiston sanakirja on erinomainen lähde sille, mikä merkitys suomen kielen sanoilla on. 88.113.71.31 21. elokuuta 2024 kello 21.09 (EEST)

Kielitoimisto ei tässä käy lähteeksi, koska se ei määrittele suvaitsevaisuuden käsitettä, vaan antaa vain muutaman lähikäsitteen adjektiiville "suvaitseva". Niin se tekee muillekin vaikeille käsitteille. Tällaista artikkelia ei voi aloittaa luettelemalla sanakirjasta puolisynonyymejä. Ei se ole mikään määritelmä. Artikkeli kuuluu aloittaa asiantuntijan antamalla määritelmällä. Ja verbin "suvaita" selvennys on annettu ihan oikeassa kohtaa tässä artikkelissa, ja sopisi suvaitsevaisuudenkin määritelmäksi sanakirjassa. Ole hyvä ja lue aiheesta muutakin kuin Kielitoimiston sanakirjaa. Savir (keskustelu) 22. elokuuta 2024 kello 10.39 (EEST)

Minkä lähteen mukaan Kielitoimisto ei käy lähteeksi sanalle "suvaitsevaisuus", mutta käy lähteeksi sanalle "suvaita"? Kielitoimiston sanakirja on laadittu suomen kielen asiantuntijoiden toimesta, joten en näe syytä miksi sitä ei voi käyttää lähteenä. Pitääkö kielitoimiston sanakirja poistaa kaikista artikkeleista alusta lähteenä? Ja minkä lähteen mukaan verbin "suvaita" selvennyksen voi antaa, mutta termin "suvaitseva" selvennystä ei voi antaa alussa? Ja olen lukenut muitakin lähteitä, mutta Kielitoimistoa ei voi lähteenä sivuuttaa vain koska sanan määritelmästä on useita näkemyksiä. Se, mikä sinun mielestäsi sopisi suvaitsevaisuuden määritelmäksi, on yhdentekevää, koska merkitystä on mitä lähteet sanovat, ei mikä mielestäsi on sopivaa. 88.113.71.31 22. elokuuta 2024 kello 22.54 (EEST)

Kielitoimiston sanakirja ei anna tässä sellaista määritelmää, jota tietosanakirjoissa käytetään, vaan se on korkeintaan puolisynonyymeihin perustuva nominaalimääritelmä, kuten sanakirjoissa usein. Tietosanakirjat käyttävät tyypillisesti koostemääritelmiä. Meidän artikkelin määritelmä mukaan: "Koostemääritelmässä yhdistyvät nominaalimääritelmä ja reaalimääritelmä. Niitä käytetään laajoissa selittävissä sanakirjoissa ja tietosanakirjoissa." Koostemääritelmän toisessa osatekijässä, reaalimääritelmässä, käsite kuvataan joko yksilöimällä käsitteen hierarkkinen yläkäsite ja antamalla erottavat piirteet, tai luettelemalla kaikki hierarkkiset alakäsitteet (kuten viikonpäivät, ei relevanttia tässä). Airaksisen kirjaan perustuvissa määritelmissä on suvaitsevaisuuden muista asenteista erottavat piirteet, jotka tekevät siitä ainutlaatuisen käsitteen. Tällainen käsite tulee määritellä selkeästi eikä vain antaa muutamia sinne päin -lähikäsitteitä. Savir (keskustelu) 22. elokuuta 2024 kello 23.15 (EEST)

Tässä enkkuwikin artikkelin nykyinen määritelmä, joka on määritelmänä hyvä ja selkeä: Toleration is when one allows, permits, an action, idea, object, or person that one dislikes or disagrees with. (suvaitsevaisuus on sellaisen toiminnan, ajatuksen, kohteen tai henkilön sallimista, josta itse ei pidä, tai jonka kanssa on eri mieltä). Tuo on paljon parempi tietosanakirjamääritelmä kuin pelkkä neljän puolisynonyymin sanakirjaluettelo, ja sopisi meidänkin artikkeliin. --Savir (keskustelu) 22. elokuuta 2024 kello 23.36 (EEST)

Englannin määritelmä vastaa pikemminkin sanaa "sietää". Suomen kielen "suvaitseminen" ei edellytä vastenmielisyyden tunnetta. --abc10 (keskustelu) 23. elokuuta 2024 kello 09.03 (EEST)

Enkkuwikin artikkelin määritelmä suvaitsevaisuudelle on ihan sama kuin suomalaisten filosofien Airaksisen ja Gyllinginkin antama suomenkielinenkin, eli se on vastenmielisen sallimista. Suvaitsevaisuus on arvokasta juuri siksi, että siinä ihminen uhraa oman mukavuutensa antaessaan toisten tehdä niin kuin haluavat. Omasta mielestä mukavien asioiden salliminen ei ole mikään hyve. Suvaitsevaisuus ei siis ole sitä, että sinusta on mukava kuunnella lasten meluisia leikkejä yläkerran naapurisi asunnosta. Suvaitsevaisuus on sitä, että ne äänet tekevät sinut hulluksi, mutta et kuitenkaan ala vaatia taloyhtiön hallitusta tekemään niistä lopun. Savir (keskustelu) 23. elokuuta 2024 kello 10.47 (EEST)

Yritän sietää epämiellyttävää, suorastaan töykeää tapaasi panna ajatuksia minun päähäni. Kerro kuitenkin vastedes omasta sietokyvystäsi. Airaksinen ja Gylling selittävät sanaa englannin kautta. Heiltä jää tajuamatta suomen kielen vivahteet. Kuten tunnettua Airaksinen työskentelee paljon englanninkielisessä maailmassa ja on kirjoittanut englanniksi väitöskirjasta lähtien. Myös Gyllingin (Häyry) väitöskirja on englanninkielinen ja hän on kirjoittanut englanniksi. --abc10 (keskustelu) 23. elokuuta 2024 kello 14.25 (EEST)

Vieraiden kielten osaaminen ja käyttäminen oman äidinkielen ohella ei pilaa ihmisen kielikorvaa omassa äidinkielessä tai kykyä erottaa sanojen merkityksiä eri kielissä. Useita kieliä käyttävät filosofit ymmärtävät sanojen merkitykset paremmin kuin yksikieliset, ja varmaan kaikki suomalaiset filosofit ovatkin käytännössä monikielisiä. Savir (keskustelu) 24. elokuuta 2024 kello 10.05 (EEST)

Mihin väitteesi pilaamattomuudesta perustuu? Esität jälleen oman mielipiteesi yleisenä totuutena. Luen joka päivä Wikipediassa käsittämätöntä suomeksi kirjoitettua englantia, lauserakenteita ja sanojen merkityksiä myöten. En tiedä erityisesti filosofien monikielisyydestä, mutta väitöskirjoja tutkittiin taannoin, ja niiden englanti oli kamalaa, joten ainakin sillä tasolla monikielisyys on utopiaa. Lähdettä en pannut muistiin, enkä löytänyt ihan heti, mutta löysin toteamuksen, että Tieteentekijöiden liiton mukaan englannin vahva asema uhkaa suomenkielistä sanastoa, ja se valaisee ongelmaa yhdestä näkökulmasta. Samassa jutussa todetaan myös että englanti on vaikea kieli ja sanoilla monia merkityksiä, mikä tietysti pitäisi olla selvää ilman Tieteentekijöiden liiton lausuntoakin [1]. Kun vaihtaa kommunikoinnin kieltä, aivot on siirrettä uuteen asentoon, ja siinä on oltava tarkkana. Kun kuuntelee ruotsinkielisen helsinkiläisnuorison puhetta raitiovaunussa, huomaa, että prosessi ei aina onnistu. Harva meistä on Joseph Conrad. --abc10 (keskustelu) 24. elokuuta 2024 kello 11.08 (EEST)

Kysäisin Timo Airaksiselta sähköpostitse tällaisen kysymyksen:

"Minulla on tiivistetysti tällainen kysymys: miten paljon suvaitsevaisuutta tarkastelevien asiantuntijoiden parissa mietitään englannin kielen vaikutusta suomen sanaan "suvaitsevaisuus"?"
ja nostin esille keskustelun miten varsinkin englannin kieli vaikuttaa suomeen ja miten suomen ja englannin termien välillä tuntuu olevan eroa.

Hänen vastauksensa oli:
"Vastaus kysymykseesi: ei ollenkaan. Eri kielten sanojen vastaavat merkitykset vaihtelevat tavalla, jota ei ole helppo ymmärtää ja selittää. Siis sanat "suvaitsevaisuus" ja "toleration" eivät välttämättä tarkoita aivan samaa asiaa. Mutta koska tällaisten sanojen arkikieliset merkitykset ovat (joka kielessä) niin moninaiset ja epäselvät, niiden vertailu on melkeinpä mahdotonta. Filosofit kiinnittäväkin huomion tiettyihin ilmiöihin ja asioihin, ja kutsuvat niitä sitten jollakin sellaisella sanalla kuin "suvaitsevaisuus.""

Tämä tietenkään ei käy mitenkään lähteeksi, koska on vain omaa sähköpostittelua hänen kanssaan. Mutta artikkelissa ehkä on aiheellista miettiä suvaitsevaisuuden selittämistä mm. politiikassa ja filosofiassa eri muodoissaan, koska nämä käsitteet ovat osin päällekäisiä, mutta myös osin hyvinkin eroavia. Otan tästä nyt esimerkiksi vaikka englanninkielisen wikipedian artikkelin "virtue", joka varsin runsaasti esittää eri käsityksiä hyveistä. Samoin suvaitsevaisuus-artikkeli voisi tehdä, ottaen esille käsitteen merkityksen mm. politiikassa, koulutuksessa ja filosofiassa. 88.113.71.31 28. elokuuta 2024 kello 21.35 (EEST)

Esimerkkisi ei oikein osu. En usko, että kovinkaan moni käyttäisi lasten meluisista leikeistä sanaa vastenmielinen, vaikka ne häiritseviltä voivat tuntuakin. Minä ymmärrän suvaitsevaisuudella tätä: itse en tekisi noin, mutta voin jotenkin ymmärtää, että toisen mielestä noinkin voi tehdä, ja hyväksyn, että meillä on erilaiset näkemykset. En minä silloin pidä toisen toimintaa vastenmielisenä, joka on hyvin voimakas sana. Jos pitäisin, en suvaitsisi sitä. -217.140.202.192 23. elokuuta 2024 kello 16.45 (EEST)

Vastenmielisen sijaan voi käyttää lievempiäkin sanoja, jotka kuvaavat sitä ettet pidä jostain asiasta. Vaihda sellainen esimerkkiini niin se toimii hyvin. Mutta jos joku haluaa kieltää esimerkiksi sellaiset epätavalliset seksiaktit, joiden katselu näyttää hänestä vastenmieliseltä, silloin hän on seksuaalisesti suvaitsematon. Suvaitsevainen ihminen sallii vastenmielisetkin asiat. Vasta kun mennään sellaisiin asioihin, joita pidetään yleisesti perversseinä tai vahingollisina, voi vastustaa olematta suvaitsematon. Savir (keskustelu) 24. elokuuta 2024 kello 09.48 (EEST)

Tuo englanninkielinen määritelmä ei tarkoita sietämistä. Jos naapurisi melu on sietämätöntä, voit reagoida siihen esimerkiksi siirtymällä toiseen huoneeseen tai ulos, laittamalla tulpat korviin, tai pyytämällä naapuriasi olemaan hiljempaa. Suvaitsemattomuuteen kuuluu aina halu kieltää tai poistaa häiritsevä asia. Savir (keskustelu) 24. elokuuta 2024 kello 11.09 (EEST)

Nyt artikkelin ensimmäinen virke on näin: "tarkoittaa käsitteen alkuperäisen ja totunnaisen määritelmän mukaan sellaisen asian suvaitsemista (eli sietämistä, sallimista ja hyväksymistä[2])" Tuolle lähteeksi annetaan Kielitoimiston sanakirja sanalle "suvaita", ei sanalle "suvaitsevaisuus". On ns. "original research" vetää yhtäläisyysviivoja suvaita = suvaitsevaisuus, kun lähteessä sellaista ei esitetä. Kielitoimiston sanakirja ei ota kantaa siihen mikä on alkuperäinen ja totunnainen määritelmä, eikä annettu lähde edelleenkään ole määritelmä sanalla "suvaitsevaisuus" tai "suvaitsevuus". Kyse on edelleen puutteellisesta lähdeviitteestä. Minkä lähteen mukaan nimemnomaan suvaitsevaisuuden merkitys alkuperäisesti ja totunnaisesti on "sietämistä, sallimista ja hyväksymistä"? Se pitää laittaa tuohon lähteeksi kielitoimiston sanakirjan mukaan, koska Kielitoimiston sanakirja ei moista sisällä.  –Kommentin jätti 88.113.71.31 (keskustelu) 22. elokuuta 2024 kello 22.59‎

Muokkaukseni puuttuvista lähteistä peruttiin perusteella "kumpikin väite on lähteistetty oikein". Kuitenkin esitetyn tiedon perässä lähteeksi annettu Kielitoimiston sanakirjan artikkeli "suvaita" ei käsittele sanaa "suvaitsevaisuus" tai "suvaitsevuus", eikä mainitse mitään käsitteen alkuperäisestä ja totunnaisesta määritelmästä. Kielitoimiston artikkeli sanalle "suvaita" sanoo vain näin: "sietää, sallia, hyväksyä". Kielitoimiston sanakirja ei siis käy oikeaksi lähteeksi sille, mikä on termien "suvaitsevaisuus" tai "suvaitsevuus" alkuperäinen ja totunnainen määritelmä. Joten mikä on lähde sille, mikä on alkuperäinen ja totunnainen määritelmä, joka suoraan sanoo noin?  –Kommentin jätti 88.113.71.31 (keskustelu) 23. elokuuta 2024 kello 23.48‎

Voisitko allekirjoittaa kommenttisi vastedes itse. --abc10 (keskustelu) 24. elokuuta 2024 kello 08.48 (EEST)

Se viite lähteistää vain verbin suvaita. Sen sananselityskohdan voi kyllä poistaa tai korvata tarkemmalla, jos sellainen löytyy jostain toisesta sanakirjasta, kuten Nykysuomen sanakirjasta. Suvaitsevaisuuden merkitykset lähteistetään ilmoitetulla kirjalla. En enää muista, mitä sanamuotoja Airaksinen ja Gylling tarkalleen käyttivät, mutta tarkistan ensi viikolla. Savir (keskustelu) 24. elokuuta 2024 kello 10.37 (EEST)

Hups! Pahoittelut, luulin, että se tulee aina automaattisesti. Nyt ei jostain syystä tullut. 88.113.71.31 26. elokuuta 2024 kello 21.54 (EEST)

Uudempi määritelmä ja vanhempi määritelmä

Juttu esittää kielessä tapahtuneen muutoksen. Kieliyhteisö ei kuitenkaan seuraa jonkun auktoriteetin antamia määritelmiä vaan päättää itse sanan merkityksestä. Mahtaisiko joku lähde osata kertoa kieliyhteisön kannalta tätä kehitystä? Näköjään ei ainakaan Saarikivi uudessa kirjassaan "Rakkaat sanat"Toivo ja Toivo (keskustelu) 22. elokuuta 2024 kello 13.46 (EEST)

Suvaitsevaisuuden käsitettä käytetään nykyisin kahdessa eri merkityksessä. Termin määritelmä ei siis oikeastaan ole muuttunut, vaan se on saanut rinnalleen toisenkin merkityksen. Filosofit kuten Airaksinen kai suosivat alkuperäistä merkitystä, monikultturistit uudempaa, joka keksittiin ilmeisesti 1990-luvulla. Auktoriteetti eli Kielitoimiston sanakirja ei näyttäisi ottavan asiaan kantaa. Savir (keskustelu) 22. elokuuta 2024 kello 14.21 (EEST)

Nykysuomen sanakirja vuodelta 1959 sanoo näin suvaitsevaisuudesta:

-

suvaitsevai|nen adjektiivi, -sesti, adverbi, -suus, ominaisuus joka suvaitsee jotakin; varsinkin eri käsitys- ja käytöstapoihin suhtautumisesta: vapaamielinen, liberaalinen, avarakatseinen, -sydäminen, humaaninen, ennakkoluuloton, maltillinen, tolerantti.

Suvaitsevaisuus eli toleranssi on toisten yksilöiden tai ihmisryhmien käsitys- ja käytöstapojen ymmärtämistä ja halua suoda niillekin yhteiselämässä esiintymisen oikeutta, kunhan ne eivät ole ristiriidassa siveellisen tietoisuuden kanssa. Suvaitseva hallitsija. Oli liian suvaitseva harhaoppisille. Kohdella lähimmäisiään suvaitsevaisesti. Uskonnollinen suvaitsevaisuus. Ohran ulkonaisten ominaisuuksien suhteen aletaan olla entistä paljon suvaitsevaisempia.

-

Timo Airaksinen oli tuon julkaisuaikaan 12-vuotias ja Heta Gylling oli 4-vuotias. Englannin tolerance-käsitteellä suomen suvaitsevaisuus-sanan selittäminen näyttäisi olevan se uudempi ilmiö. 88.113.71.31 25. elokuuta 2024 kello 20.15 (EEST)

Tuossahan sanotaan "suvaitsevaisuus eli toleranssi", joten merkitys on tuonkin mukaan sama suomessa kuin muissakin kielissä, eikä siitä pidä 2000-luvun suomalaisia filosofeja syyttää. Tuo määritelmähän ei ole kovin tarkka, mutta siinäkin "ymmärtäminen" ja "esiintymisen oikeuden suominen" viittaavat kielteiseen kokemukseen. Savir (keskustelu) 26. elokuuta 2024 kello 12.23 (EEST)

Kyllä, siinä sanotaan toleranssi, mutta siinä sanotaan myös paljon muuta, kuten vapaamielinen, liberaaline, avarakatseinen, humaaninen, ennakkoluuloton ja silleen. Toleranssi on yksi selitys, ja kun lukee tuon, niin tuossa ei mitenkäänmääritellä, että suvaitsevaisuus on vain sellaisten asioiden suvaitsemista, mitä pitää vääränä, vähemmän hyvänä, paheksuu. Suomen sana "suvaitsevaisuus" on siis osin päällekäinen sanan "tolerance" merkityksen kanssa, mutta sillä on jo 50-luvulta asti ollut sävyltään erilainen merkitys. 88.113.71.31 26. elokuuta 2024 kello 21.59 (EEST)

Koska tämän sanan kaksi määritelmää viittaavat eri asioihin, jotka ovat vieläpä osin vastakkaisia (ensimmäinen viittaa kielteiseen, toinen myönteiseen suhtautumiseen), niillä pitäisi tietosanakirjakäytäntöjen mukaan olla omat artikkelinsa. Saman sanan eri merkitysten luetteleminen on sanakirjan tehtävä, ei tietosanakirjan. Radikaali ratkaisu olisikin erottaa nämä kaksi eri merkitystä omiksi artikkeleikseen. En kuitenkaan vielä kannata sitä, kunhan totunnainen määritelmä pidetään ensisijaisena. Savir (keskustelu) 22. elokuuta 2024 kello 14.34 (EEST)

Minkä lähteen mukaa sanan määritelmät viittaavat eri asioihin, sen sijaan että kyse on yhdestä käsitteestä ja siitä käsitteestä ei ole yksimielisyyttä?

Minkä lähteen mukaan jokin määritelmä on "totunnainen"? 88.113.71.31 25. elokuuta 2024 kello 20.33 (EEST)

Raimo Jussilan kirjoitus

Raimo Jussila kirjoitti sanan historiasta 1998: "Suvaitseva suomailainen". -Uusimies (keskustelu) 28. elokuuta 2024 kello 16.32 (EEST)

Otin tuosta sanalle nyt etymologiaa. Jussila näyttää selkeästi erottavan suvaitsevaisuuden suvaita-verbistä merkityksiltään. Artikkelin lopussa Jussila toistaa tässäkin artikkelissa annetut kaksi vastakohtaista määritelmää suvaitsevaisuudelle (jälkimmäisen tosin äärimmilleen liioiteltuna), ja antaa termille myös enemmän tai vähemmän läheisiä mielleyhtymiä, kuten jossain psykologisessa testissä. Savir (keskustelu) 28. elokuuta 2024 kello 17.23 (EEST)