Keskustelu:Serlachius-museot

Serlachius-museot on nyt pelkkä Serlachius

Serlachius-museot on muuttanut nimiään huhtikuussa 2024. Serlachius-museot on nyt pelkkä Serlachius. Serlachius-museo Gösta on nyt Serlachius Kartano ja Serlachius-museo Gustaf Serlachius Pääkonttori.

Nimien edessä oleva Serlachius ei taivu lainkaan. Nimiä käytetään ulkosijoissa. Näyttelyitä järjestetään toisin sanoen Serlachiuksella, Serlachius Kartanolla tai Serlachius Pääkonttorilla. Saunomaan pääsee Serlachius Taidesaunalla. Serlachius-museot (keskustelu) 7. kesäkuuta 2024 kello 15.28 (EEST)

Serlachius

Serlachius on taidekohde Mäntässä. Taustalla on vuonna Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, joka ylläpitää Serlachius Kartanosta ja Serlachius Pääkonttorista muodostuvaa kokonaisuutta. Sitä täydentävät kansainvälinen taiteilijaresidenssi ja Serlachius Taidesauna.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön taidekokoelmaan sisältyy yli 10 000 teosta. Se tunnetaan erityisesti Suomen kultakauden taiteesta ja varhaisesta modernismista sekä Suomessa harvinaisesta vanhan eurooppalaisen taiteen kokoelmastaan. Taidekokoelma on eräs Pohjoismaiden merkittävimpiä yksityisiä kokoelmia.

Taidekokoelman historia

Serlachiuksen taustalla on Mänttään paperiteollisuutta perustaneen Serlachius-suvun kiinnostus taiteeseen. Mänttään puuhiomon vuonna 1868 perustanut tamperelainen apteekkari Gustaf Adolf Serlachius (1830–1901) tunsi henkilökohtaisesti nuoren Akseli Gallen-Kallelan ja Emil Wikströmin, tuki heitä taloudellisesti ja tilasi heiltä teoksia.

G. A. Serlachius Osakeyhtiön johtoon G. A. Serlachiuksen jälkeen siirtynyt veljenpoika Gösta Serlachius (1876–1942) loi Serlachius-yhtiöstä oman aikansa suuryrityksen. Hän hankki nuoresta lähtien taidetta ja oli 1930-luvun alkuun mennessä hankkinut merkittävän taidekokoelman.

Gösta Serlachius halusi turvata kokoelmansa tulevaisuuden perustamalla 1933 taidesäätiön, jonka tehtävänä oli kartuttaa taidekokoelmaa ja rakentaa Mänttään taidemuseo. Museosuunnitelmista jouduttiin kuitenkin luopumaan, kun Serlachius kuoli jatkosodan aikaan 1942.

Vuonna 1945 Gösta Serlachiuksen leski Ruth Serlachius ja Göstan pojat ensimmäisestä avioliitosta Bror Serlachius ja R. Erik Serlachius päättivät avata rakennuksen alakerran taiteelle. Se oli avautuessaan Suomen kahdeksas taidemuseo, ja siitä lähtien museossa on esitelty Serlachiuksen taidekokoelmia.

Serlachius Kartano

Gösta Serlachiuksen vanha edustuskoti ja vuonna 2014 valmistunut laajennusosa muodostavat Serlachius Kartanon, jota täydentää vielä vuonna 2022 valmistunut Serlachius Taidesauna.

Gösta Serlachiuksen rakennuttava punatiilinen edustuskoti valmistui vuonna 1935. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Jarl Eklund. Se edustaa klassismia ja siinä on piirteitä englantilaisesta kartanoarkkitehtuurista.

Rakennuksessa on useita kiinteitä taideteoksia, joita Serlachius tilasi luottotaiteilijoiltaan. Kirjastossa olevan ”Kirjallisuuden synty” -kattomaalauksen on tehnyt Lennart Segerstråle (1892–1975). Lisäksi rakennusta koristavat kuvanveistäjä Hannes Autereen (1888–1967) tekemät reliefit sekä viinikellarin kattoholveja Irina Bäcksbackan (1919–2002) maalaamat Bellman-aiheiset kattomaalaukset.

Vuonna 2014 kartanon yhteyteen valmistui puurakenteinen laajennusosa. Laajennuksesta järjestettiin 2010–2011 kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu, johon saatiin kaikkiaan 579 ehdotusta. Kilpailun voitti Barcelonassa toimivan arkkitehtitoimisto MX_SI:n ehdotus, jonka pohjalta laajennusosa lopulta toteutettiin.

Meksikolaisten arkkitehtien Hector Mendozan ja Mara Partidan sekä slovenialaisen Boris Bezanin suunnittelema laajennusosa on valmistettu suomalaisesta kuusesta muistuttamaan Serlachiuksen ja taidesäätiön vaurauden alkuperästä. Saman arkkitehtikolmikon suunnittelema Taidesauna sijoittuu laajennusosan taakse Melasjärven rantaan.

Nykyään Serlachius Kartanolla esitellään taidesäätiön omien kokoelmien lisäksi aina myös vaihtuvia nykytaidenäyttelyitä niin suomalaisilta kuin kansainvälisiltä taiteilijoilta ja taiteilijaryhmiltä.

Serlachius Kartanolla järjestetään myös paljon erilaisia kulttuuritapahtumia. Kartanon Kivijärvi-sali toimii Mäntän Musiikkijuhlien pääkonserttipaikkana. Ruokatapahtuma Mänttä Food Festival puolestaan täyttää museon ja Ravintola Göstan aina kesän lopulla.

Serlachius Pääkonttori

G. A. Serlachius -yhtiön pääkonttorirakennus valmistui vuonna 1935 yhtiön käyntikortiksi. Arkkitehtiveljesten Valter ja Bertel Jungin suunnittelema rakennus edustaa klassismia ja funktionalismia. Se sijoittuu Mäntän keskustassa tehdasalueen läheisyyteen muodostaen tärkeän maamerkin Koskelanlammen rantaan.

Pääkonttori noudatti Gösta Serlachiuksen kauneusihanteita pienimpiä yksityiskohtia myöten. Rakennuksen pääsisäänkäyntiä vahtivat Jussi Mäntysen (1886–1978) vaikuttavat ”Äidin ylpeys” -ilvesveistokset (1935). Viktor Janssonin (1886–1958) suihkulähdeveistos ”Poika ja kala” (1935) sijaitsee lähellä pääsisäänkäyntiä.

Rakennuksen sisällä ovaalinmuotoista keskusaulaa koristavat Lennart Segerstrålen al secco -tekniikalla tekemät suurikokoiset seinämaalaukset ”Maa” ja ”Metsä” (1935). Toisen kerroksen kaiteeseen Segerståle maalasi vuonna 1937 Mäntän tehtaiden syntytarinan. Hannes Autere koristeli pääjohtajan työhuoneen loimukoivuiset kalusteet metsätöihin ja paperintekoon liittyvin reliefein.

Serlachius-yhtiön pääkonttorina rakennus toimi vuoteen 1986, jolloin G. A. Serlachius Osakeyhtiön ja Metsäliiton Teollisuuden fuusiossa syntyi Metsä-Serla Oyj ja pääkonttori siirrettiin pääkaupunkiseudulle. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö osti rakennuksen vuonna 2000. Se avattiin laajan remontin jälkeen vuonna 2003 Serlachiuksen ja suomen metsäteollisuuden historiaa esittelevänä museona.

Serlachius Pääkonttorin pysyvä näyttely ”Mesenaatit” on kertomus Serlachiuksista taide-elämän tukijoina, paperiyhtiön johdossa ja Mäntän teollisuusyhteisön kehittäjinä. Serlachius-museot (keskustelu) 7. kesäkuuta 2024 kello 15.29 (EEST)