Keskustelu:Laskukynnys

Laskukynnyksen vaihtumisesta

...voisi lisätä viitatusta lähteestä sen, että joskus vanha laskukukynnys ei kuivu heti, vaan voi muodostua pitkäaikainen bifurkaatio, kuten Ähtärinjärvellä, kunnes vanha kynnys lopulta kuivuu. Samanlainen muinainen bifurkaatiovaihe mainittiin (tuossa samassa lähteessä?) olleen myös Näsijärvellä.--Urjanhai (keskustelu) 21. helmikuuta 2020 kello 17.20 (EET)

Maankohoamisessa maanpinnan kallistumisessa tuo on todennäköinenkin välivaihe.--J Hokkanen (keskustelu) 22. helmikuuta 2020 kello 00.39 (EET)

Riippuu kai paljon siitä, jos uuden, muodostuvan laskukynnyksen materiaali on hyvin kuluvaa, kuten harjumuodostumat, jolloin vanha uoma voi kuivua samantien kun uusi syntyy ja syvenee hetkessä, tai huonommin kuluvaa, kuten kallio tai kivinen moreeni, jolloin uuden ja vanhan laskukynnyksen korkeus voi pysyä samana pitkäänkin. Samoin arvattavasti voi vaikuttaa uuden ja vanhan laskukynyyksen sijainti toisiinsa nähden suhteessa maankohoamisen gradienttiin. Näitä tekijöitä on saatettu ehkä käsitelläkin noita muinaisia bifurkaatiovaiheita selostavissa lähteissä.--Urjanhai (keskustelu) 22. helmikuuta 2020 kello 11.53 (EET)

Luusua

Artikkelissa puhutaan nyt joen luusuasta. Muistelisin kuitenkin että vanhastaan on puhuttu nimenomaan järven luusuasta, ei siis joen. Silloin siis joella tai koskella olisi niska mutta järvellä luusua. Tätä voi luultavasti tutkia lähteistä löytyvistä käsitteen määrittelyistä. Laskukynnyshän on tieteellinen ilmaisu, joka oikeastaan vastaa vanhaa maastosanaa luusua osittain, mutta ei kokonaan, koska joskus (vrt. esim. Inarijärvi ja Paatsjoki) järvi voi kaventua joeksi vähitellen ja varsinainen kynnys voi olla pidemmällä joen varressa, esim. kosken niska. --Urjanhai (keskustelu) 18. tammikuuta 2022 kello 08.37 (EET)