Keskustelu:Fideismi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Fideismin asema tämän päivän luterilaisessa teologiassa olisi mielenkiintoinen lisä tähän artikkeliin, jos joku osaa kirjoittaa aiheesta. --128.214.205.4 4. kesäkuuta 2006 kello 14.19 (UTC)
- Luterilaisuudessa on nykyisin niin monta virtausta että on vaikeaa sanoa sen suhdetta fideismiin yhdellä sanalla. Tämän hetkiset Suomen ev.lut. piispat näyttäisivät tunnustavan tieteen tulokset lähes sellaisenaan. Toisaaltahan tämä voisi sallia fideismin siinä muodossa että erotetaan tiede ja uskon kohde kokonaan toisistaan - usko vain uskotaan. Luterilanen dogmaatikko Franz Pieper kritisoi aikansa uutta luterilaista teologiaa Raamatun hylkäämisestä ja luottamuksen siirtämisestä ihmisen omiin uskonnollisiin kokemuksiin.
- Pieper ei edusta sellaista fideismiä joka pakenisi tieteen väittämien edestä. Hän päinvastoin pitää kiinni lujasti Raamatun ilmoituksesta vaikka se sotisi kunkin ajan tieteellisiä käsityksiä vastaan. Pieper välittää omalle ajalleen (1900 -luvun puoliväli) Lutherin ja luterilaisten puhdasoppisten dogmaatikkojen käsityksen Raamatun erehtymättömyydestä. Kieltämättä Pieper näin täyttää eräitä fideismin tuntomerkkejä. Pieper kuitenkin esimerkiksi viittaa tieteeseenkin silloin kun sen avulla voi puolustaa Raamatun sanamukaista todestaottamista.
- On huomattava että tiede ei ole monoliitti vaan sillä on eri luonteisia tutkimusalueita jotka tuottavat omat spesifit tutkimusmenetelmänsä ja -ohjelmansa. Tekstikritiikki esimerkiksi oli Pieperin käytössä. Pieper tunnustaa esim. sen tuottaman tiedon Raamatun eri lukutavoista (ja esittää asiaan myös ratkaisun kirjassaan Kristillinen dogmatiikka).
- Pieperillä on edelleen kannattajia suomalaisessa kristinuskosta käytävässä keskustelussa. Luterilaisuuden nykyiselle ilmenemiselle on kuitenkin ominaista erilaiset virtaukset. Liberaaliteologian lisäksi esim. pietismi on vaikuttanut voimakkaasti suomalaiseenkin luterilaiseen todellisuuteen kirkossamme. Maallikkoliikkeinä alkanut pietismi oli jo 1900-luvun taitteessa saavuttanut merkittävän jalansijan sekä teologisessa tiedekunnassa (Lars Stenbäck, C. G. von Essen ja erityisesti A. W. Ingman) että Suomen kirkossa (arkkipiispa Gustaf Johansson) ns. beckiläisyyden muodossa. Pietsimi painottaa puhdasoppisuutta enemmän ihmisen sydämessä olevaa Kristusta ja Pyhän Hengen sisäistä todistusta sakramenttien (kaste, ehtoolinen) lisäksi ja myös sijasta. Havaitakseni esim. württenbergiläisen pietismin seuraajat maassamme ovat suhtautuneet väljemmin jonkun opettajan kristillisyyteen tämän tiedemyönteisyydestä huolimatta kuin luterilaiset Tunnustuskirjat, Luther tai luterilaiset dogmaatikot.
- Liberaaliteologinen virtaus vaikuttaa erittäin voimakkaasti teologisen tiedekunnan kautta siellä pääasiallisen koulutuksen saaviin pastoreihimme. Teologisen tiedekunnan opetus ei ole tunnustuksellista koska yliopisto perustautuu nykyisin (toisin kuin esim. Lutherin aikana) naturalistiselle filosofialle. Tästä syystä esim. teologisten tiedekuntien opinnäytteet ja väitöskirjat ovat pikemminkin uskonnon tutkimuksia kuin uskonnollisia tutkimuksia. Nykypapisto edustaa kuitenkin hyvin erilaisia käsityksiä liberaaliteologisista fundamentalismiin. Papistomme keskuudessa Raamatun ehdottoman erehtymättömyyden oppi lienee marginaalista, jos kohta Raamattua arvostetaan kristillisen opin lähteenä. Apologeettisesti suuntautuneet papit käyttävät paljon anglosaksista ja anglikaanista kirjallisuutta joissa Jumalaa perinteisesti on puolustettu ateisteja vastaan luterilaista enemmän myös järkisyillä. Tosin myös vaikkapa Pieper antaa Room 1:19-20 mukaisesti välillisen, Raamatun lukemiseen johdattelevan arvon myös todistuksille jotka nousevat luonnosta tavattavista tosiasioista.
- Nykyisistä suomalaisista apologeetoista ehkä kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka on eniten pannut painoa järjen käytölle kristinuskon väittämien ja Raamatun luotettavuuden puolustamisessa. Luterilainen Puolimatka ei tässä mielessä edusta fideismiä koskapa myös Raamatun väitteille haetaan tukea historiatutkimuksesta, eikä vain tyydytä uskomaan Raamatun sanaa vertaamatta sitä muihin tietolähteisiin. Toisaalta puolimatka yhtyy käsitykseen Raamatun erehtymättömyydestä mikä on eräiden fideistien oletuksia. Esim. usko-tiede-trilogiassaan hän kuitenkin jättää avoimeksi kysymyksen maailmanhistorian iästä ja luomispäivien pituudesta määritellen teismin ja ateismin välisen kantojen taistelun päärintamalinjan ohjaamattoman ja ohjatun evoluutiokäsityksen väliin.