Keskustelu:Armenialaisten kansanmurha

24. 4.1915 päivänä vangittin tarkkan 235 intellektuelia- (ei 2 345)varmasti numero 4 tullut kirjoitus virhenä. Kommentin jätti Asiamies (keskustelu – muokkaukset).

Oli luku mikä tahansa niin tuohon olisi hyvä löytää lähde. --Jniemenmaa 14. helmikuuta 2007 kello 07.40 (UTC)

hei,

monessa paikassa löyty. Yksi olisi:

http://assets.cambridge.org/97805218/29588/sample/9780521829588ws.pdf

2345 määrällä ei ole luotettava soursia. Jonku turkilaisessa kirjassa vaikka on ollut 235 myöhemmissä versioissa kirjoitus virhenä on laitettu 2345.

Armenialaisissa sourceissa määrä on 235 tain noin 250 tai noin 300.

Tarkka määrä näyttä olevan 235. 2345 täysin väärin tietoa vaikka itse yritin katsoa ulkopuoliset sourcet. jonku ruotsaisessakin netti sivussa on maininta -235 intellektuel-.

Päivämääränäkin 24.4.1915.

Tunnustaminen

Artikkelissa ja äskettäin uutisissakin sanotaan, että tietyt maat (ei Turkki) ovat "tunnustaneet" armenialaisten kansanmurhan. Mutta mitä "tunnustaminen" tässä yhteydessä oikeastaan tarkoittaa? Ilmeisesti ei ainakaan samaa kuin normaalisti rikosoikeudenkäynneissä - siis että rikoksen tekijä itse myöntäisi olevansa syyllinen. Merkitseekö tämä "tunnustaminen" itse asiassa sitä, että jos kansanmurhaan aikoinaan osallistuneita on vielä elossa, heidät voidaan sen "tunnustaneissa" maissa tuomita rangaistuksiin? (Mutta onko heitä enää?) Tai mitä se tarkoittaakin, voisi olla syytä selittää tässä artikkelissa tarkemmin. -KLS 12. maaliskuuta 2010 kello 12.51 (EET)

Mä olen ainakin siinä uskomuksessa, että "tunnustaminen" tarkoittaa tässä tilanteessa tapahtuneen myöntämistä kansanmurhaksi. Siinä tunnustus-osiossa ensimmäisessä kappalessa seisoo näin: "Länsimaisten historioitsijoiden kesken vallitsee yksimielisyys siitä, että armenialaisten etninen puhdistus tapahtui, mutta erimielisyyttä on siitä, täyttävätkö tapahtumat kansanmurhan kansainväliset tunnusmerkit." Tätä se tunnustaminen hakee, eli Ruotsi ilmoitti nyt, että heidän mielestään vuoden 1915 tapahtuma oli kansanmurha. --PtG 12. maaliskuuta 2010 kello 13.32 (EET)

Tunnustamisessa on kyse käytännössä siitä, että kansanmurhan tunnustamisen on tehnyt korkein kansallinen lainsäädäntöelin, eli parlamentti. --(EET)Ljt217.170.244.37 17. maaliskuuta 2010 kello 14.55 Kommentin jätti 217.170.244.39 (keskustelu – muokkaukset)

Ensimmäisestä kappaleesta

Varsinaisen leipätekstin ensimmäinen kappale on todella kehno. Ai ei armenialaisista pidetty?? Olivatko armenialaiset todellakin juutalaisia?? Mitä turkkilaiset talonpojat tähän kuuluvat, kun heitä ei juurikaan asunut Itä-Turkissa? Suurin osa tapoista oli paikallisten kurdien ja arabien tekemiä. --(EET)Ljt217.170.244.37 17. maaliskuuta 2010 kello 14.55 Kommentin jätti 217.170.244.37 (keskustelu – muokkaukset)

Artikkelin sävy

Tällä hetkellä artikkelissa käsitellään kyllä pääpiirteissään se mitä tiedetään tapahtuneen, mutta kuitenkin hyvin vahvasti nojautuen Serafim Seppälän teokseen joka käsittelee asiaa liian yksipuolisesti armenialais-kristillisestä näkökulmasta. Tässä näkökulmassa tunnettuihin tosiasioihin sekoittuvat liiaksi oletukset sekä yksittäistapausten yleistäminen mikä ei anna lukijalle mahdollisuutta erottaa historiantutkimuksen kannalta kiistatonta faktatietoa luotettavuudeltaan epämääräisemmistä kertomuksista kuten tietosanakirjassa tulisi. -89.67.11.35 3. joulukuuta 2013 kello 03.47 (EET)