Keskiolutlaki
Keskiolutlaki eli Laki keskioluesta (462/1968) säädettiin 26. päivänä heinäkuuta 1968. Laki hyväksyttiin eduskunnassa äänin 137–33 ja se astui voimaan vuoden 1969 alussa. Keskiolutlaki kumottiin 1. päivänä tammikuuta 1995 voimaan tulleella lailla keskioluesta annetun lain kumoamisesta (1145/1994).[1][2]
Keskiolutlaki on valittu Kansallisarkiston verkkonäyttelyssä yleisöäänestyksellä vuosien 1960–1969 merkittävimmäksi asiakirjaksi.[3] Laki antoi oikeuden myydä III-veroluokan olutta elintarvikeliikkeissä. Laki oli suurin muutos Suomen alkoholipolitiikassa sitten kieltolain purkamisen.
Vaikutus suomalaisten alkoholinkäyttöön
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskiolutlailla on ollut käytännön merkitystä suomalaisten alkoholinkäyttöön. Vielä vuonna 1968 puolet kaikesta Suomessa kulutetusta alkoholista oli peräisin väkevistä alkoholijuomista. Keskiolutlain säätämisen jälkeen olut nousi hetkeksi suosituimmaksi alkoholijuomaksi ja pysyvästi olut ohitti väkevät 1980-luvulla.[4] Alkoholin kulutus kaksinkertaistui muutamassa vuodessa keskioluen vapauttamisen jälkeen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Laki keskioluesta (462/1968) Finlex – Säädösmuutosten hakemisto. Oikeusministeriö. Viitattu 23.10.2019.
- ↑ Laki keskioluesta annetun lain kumoamisesta (1145/1994) Finlex. 8.12.1994. Oikeusministeriö. Viitattu 23.10.2019.
- ↑ Laki keskioluesta Arkistolaitos – Merkittävimmät asiakirjat 1890-2009. Arkistoitu 25.7.2020. Viitattu 25.7.2020.
- ↑ Mitä tilastot kertovat suomalaisten alkoholinkäytöstä? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – THL. Arkistoitu 28.4.2014. Viitattu 25.7.2020.