Kesäparalympialaiset 1984
| VII Paralympic Games 1984 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Isäntäkaupunki |
 New York Stoke Mandeville |
||||||
| Osallistujamaita |
45 41 |
||||||
| Osallistujat |
1 800 1 100 |
||||||
| Kisatapahtumat | 903, 25 lajia | ||||||
| Avajaiset |
17. kesäkuuta 22. elokuuta |
||||||
| Päättäjäiset |
30. kesäkuuta 1. elokuuta |
||||||
| Avaaja |
Ronald Reagan Charles |
||||||
| Olympiastadion |
Mitchel Athletic Complex Stoke Mandeville Stadium |
||||||
|
Alkujaan kisat tunnettiin nimellä: |
|||||||
|
|||||||
Kesäparalympialaiset 1984 järjestettiin poikkeuksellisesti kahdessa paikassa, Stoke Mandevillessä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja New Yorkissa Yhdysvalloissa. Suunnitelmana alun perin oli, että kaikki vammaluokat kilpailisivat Los Angelesissa, joka oli valittu 1984 kesäolympialaisten järjestäjäksi, mutta koska paralympialaisten järjestäjinä olivat vapaaehtoisvammaisurheilujärjestöt, ei heillä ollut muodollisia suhteita Los Angelesin olympialaisten järjestelykomiteaan. Vuonna 1980 Amerikan kansallinen pyörätuoliurheiluliitto ilmoitti järjestävänsä erillisen kilpailun. Seurauksena paralympialaisten muut kolme vammaryhmää päättivät järjestää omat kilpailunsa New Yorkissa, kun selkäydinvammaiset kilpailivat Englannissa. Kisat avasi Yhdysvalloissa presidentti Reagan 17. kesäkuuta. New Yorkin kilpailuihin osallistui 1 800 urheilijaa 45 maasta, ja kisat käytiin 16.–30. kesäkuuta. Englannissa kilpaili 22. heinäkuuta – 1. elokuuta järjestetyissä kilpailuissa 1 100 urheilijaa 41 maasta. Kisat avasi prinssi Charles 22. heinäkuuta.[1]
Vuoden 1984 paralympialaiset olivat viimeiset, jotka järjestettiin eri kaupungissa kuin olympialaiset. Kisojen jälkeen perustettiin Kansainvälinen vammaisurheiluyhteistyökomitea (ICC).[1]
Kisoihin osallistui 98 suomalaista ja he saalistivat yhteensä 58 mitalia.[2][3]
Mitalitaulukko TOP-10
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sija | Maa | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | Yhteensä |
|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Yhdysvallat |
137 | 131 | 129 | 397 |
| 2 | Iso-Britannia |
107 | 112 | 112 | 331 |
| 3 |  Kanada |
87 | 82 | 69 | 238 |
| 4 |  Ruotsi |
83 | 43 | 34 | 160 |
| 5 |  Länsi-Saksa |
79 | 76 | 75 | 230 |
| 6 |  Ranska |
71 | 69 | 45 | 185 |
| 7 |  Alankomaat |
55 | 52 | 28 | 135 |
| 8 |  Australia |
49 | 54 | 51 | 154 |
| 9 |  Puola |
46 | 39 | 21 | 106 |
| 10 |  Tanska |
30 | 13 | 16 | 59 |
| 15 |  Suomi |
18 | 14 | 26 | 58 |
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Stoke Mandeville & New York 1984 International Paralympic Committee. Viitattu 16.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Lontoo isännöi historian suurimmat paralympiakisat 24.8.2012. Yle. Viitattu 16.3.2018.
- ↑ a b Stoke Mandeville & New York 1984 Paralympic Games International Paralympic Committee. Viitattu 16.3.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Official website of the Paralympic Movement (englanniksi)
.svg){kind=logo}