Kesäorjanlaakeri
| Kesäorjanlaakeri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Aquifoliales |
| Heimo: | Orjanlaakerikasvit Aquifoliaceae |
| Suku: | Orjanlaakerit Ilex |
| Laji: | verticillata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Kesäorjanlaakeri eli kesälaakeri (Ilex verticillata) on Pohjois-Amerikan itäosista kotoisin oleva monivuotinen, kesävihanta, kaksikotinen pensas, joka kuuluu orjanlaakereiden sukuun ja orjanlaakerikasvien heimoon.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesäorjanlaakeri on 1–5 metrin korkuinen, sileäkuorinen pensas, jolla on pystyt, harmaat haararangat ja siirottavat, tummanvihreät tai -harmaat haarat.[2][3] Nuorilla yksilöillä haararanka on harva- ja lyhytkarvainen. Lehdet ovat ruodilliset ja varrella kierteisesti ja niissä on hyvin pienet korvakkeet. Lehtilapa on 4–6 senttimetriä pitkä, leveänpuikea tai pitkänpyöreä, sahahampainen tai toissahainen sekä suippotyvinen ja ‑kärkinen. Se on alta karvainen ainakin suonia myöten.[2]
Kesäorjanlaakeri kukkii touko–heinäkuussa ja kantaa hedelmää heinäkuusta seuraavaan kevääseen.[3] Sen kukinto on 2–3 millimetrin pituinen hankaviuhko, johon pienet, yksineuvoiset kukat ovat kiinnittyneet yksittäin tai pareittain.[2][3] Hedekukat ovat 4–8-lukuisia ja emikukat 6–8-lukuisia. Kukissa on lyhyt perä ja vihertävä teriö.[2] Hedelmä on monisiemeninen, punainen tai punaoranssi luumarja, joka on läpimitaltaan 6–8 millimetriä.[2][3] Siemen on vaaleanruskea, 2 millimetriä leveä, 4 millimetriä pitkä ja kapean soikion muotoinen. Siemeniä levittävät linnut ja ne alkavat itää 1–3 vuoden kuluttua maahan joutumisesta.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäorjanlaakeri on laajimmalle levinnyt orjanlaakerilaji Pohjois-Amerikassa. Se on kotoisin mantereen itäosista, missä sen levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Quebeciin ja Newfoundlandiin ja etelässä Floridaan.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäorjanlaakeri kasvaa hemiboreaalisella ja temperaattisella vyöhykkeellä, mereisissä tai lievästi mantereisissa olosuhteissa. Se viihtyy keskiravinteisissa korvissa, soistuneissa metsissä, märillä niityillä ja märissä pensaikoissa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stritch, L.: Ilex verticillata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Hämet-Ahti, Leena & Palmén, Annikki & Alanko, Pentti & Tigerstedt, Peter M. A.: Suomen puu- ja pensaskasvio, s. 305. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0
- ↑ a b c d e f Glenn, Steven: Ilex verticillata: Winterberry New York Metropolitan Flora. Brooklyn Botanic Garden. Arkistoitu 25.12.2017. Viitattu 5.3.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arboretum Mustila: Kesälaakeri (Ilex verticillata) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Suomen Lajitietokeskus: Kesäorjanlaakeri – Ilex verticillata
- ITIS: Ilex verticillata (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Ilex verticillata (englanniksi)