Kertomus Venetsiasta
Kertomus Venetsiasta (Sirat al bunduqiyyah), myös nimellä Corto Maltese Venetsiassa on italialaisen Hugo Prattin sarjakuva-albumi, jossa päähahmona on Corto Maltese. Corto Maltese Venetsiassa oli teoksen ensimmäinen suomennos, ja se ilmestyi 1992 mustavalkoisena. Väritetty versio ilmestyi 1997 nimellä Kertomus Venetsiasta.[1] Tarina sijoittuu 1920-luvun alun Venetsiaan.
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumissa on Hugo Prattin laaja esipuhe valokuvineen ja piirrosluonnoksineen. Hän kuvailee joitakin lapsuutensa muistoja Venetsiasta sekä kaupungin ilmapiiriä tuohon aikaan, johon oman leimansa loivat kaupungin runsaat historialliset muistomerkit sekä näkyvillä olevat symboliset patsaat, korkokuvat ja muut rakennusten koristeet ja yksityiskohdat. Hän kuuli lapsuudessaan myyttisiä kristilliseen ja arabikulttuuriin liittyviä tarinoita. Näillä kaikilla on tärkeä osuus Kertomus Venetsiasta -tarinan juonen pohjana ja kuljetuksessa. Toinen tarinan kehys on vapaamuurarius, jonka eri arvoasteita Pratt käsittelee esipuheessa esitellen samalla niiden arvomerkit.[2]
Tarinassa on Corto Maltese -tarinoille ominaisesti mystisiä elementtejä ja unijaksoja. Toisinaan todellisuuden rajat tarinan realismin sisällä hämärtyvät, eikä voi olla varma, kuvitteleeko päähenkilö myös lukijalle näytettävän tapahtuman vai onko se todellinen juonen mukaisesti. Tarinassa mainitaan olemassaolleita historiallisia henkilöitä sekä todellisia paikkoja.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarina alkaa Corto Maltesen paetessa kaupungin katoilla ryhmää, joka takaa-ajon aikana avaa tulen häntä kohti. Hän putoaa ”K.Hermes L.” -vapaamuurariloošin temppelin kattolasin läpi lattialle kokouksen ollessa käynnissä. Sääntöjensä mukaisesti he ohjaavat Maltesen ulos, mutta varmistavat, ettei hän ole loukkaantunut ja että takaa-ajajat ovat kadonneet. Näitä takaa-ajajia ei kuvailla tarkemmin. Maltese toteaa vapaamuurareille, että hän ei ”suostunut huutamaan eläköön se ja se” ja varoittaa, että takaa-ajajat ovat mahdollisesti vapaamuurareita vastaan. Kertomuksen edetessä selviää, että Maltese on ollut kaupungissa useita kertoja, ja hänellä on siellä ystäviä kuten ”Pikku Hopeajalka” ja tämän poika Boeke.
Maltese on tullut Venetsiaan Frederick Rolfen eli Paroni Corvon antaman vihjeen ja arvoituksen vuoksi, joka ilmoittaisi ratkaisijalle Salomon avaimen sijainnin kaupungissa. Avain on tarinan mukaan suuri, virheetön smaragdi, johon liittyy lukuisia osaksi mytologisia tarinoita. Smaragdin jäljet päättyvät Venetsiaan, jossa sitä on etsinyt varjaagi nimeltä Oleg, joka liittyi Bysantin keisarinnan kaartiin, sekä 1330-luvulla matkaaja Ibn Battuta pysytellen tuntemattomana.
Maltese tutustuu Gabriele D’Annunzioon, Bepi Falieroon, Stevaniin, Hypatiaan ja tämän isään, Teoneen. Heistä Faliero ja Teone kuuluvat vapaamuurareihin ja ovat tietoisia Corvosta. Stevanin isä etsi smaragdia ja jätti jälkeensä paroni Corvolta saamansa kirjeen, jonka Stevani ja Faliero lukevat. Maltese on menossa tapaamaan Stevania, ja hänet yritetään lavastaa syylliseksi Stevanin murhayritykseen. Maltese löytää paikalta vapaamuurarin arvoastemerkin, mutta joutuu pakenemaan ja haavoittuu pakonsa aikana. Hän herää Hopeajalan ystävän luona.
Lukijalle ei näytetä, mutta Maltese on ennen tätä onnistunut selvittämään Olegin ja Ibn Battutan muistomerkkeihin jättämät kirjoitukset juutalaisen oppinut Melkisedekin avulla. Toivuttuaan Maltese kysyy Teonelta arvoasteen merkitystä, ja tämä kehottaa tuhoamaan merkin. Maltese tapaa samalla uudelleen Hypatian. Maltese lähtee kätköpaikalle, missä hän myös tapaisi Boeken. Faliero seuraa Maltesea ja yrittää surmata hänet. Käy ilmi, että Stevanin yritti surmata Hypatia, joka kuvittelee olevansa 300-luvun kreikkalaisen filosofi-matemaatikon Hypatian re-inkarnaatio ja Salomon avaimen vartija. Hypatia on myös yllyttänyt Falieroa, joka on rakastunut häneen.
Teone on ollut tietoinen tarinasta ja yrittänyt pitää Hypatian kuvitelmat kontrollissa vapaamuurareiden auttaessa siinä. Stevani surmaa Hypatian kostoksi. Boeke surmaa Stevanin, sillä Boeke oli rakastunut Hypatiaan. Tarina päättyy unenomaisesti sen henkilöiden esiinmarssiin Venetsian suojelupyhimyksen Markuksen päivän yönä 25. huhtikuuta ”Kohtaamisen portaissa”. Tapaamisen päätteeksi Corto Maltese kävelee ovesta ja pois tarinasta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pratt, Hugo: Kertomus Venetsiasta (Sirat al bunduqiyyah). Jalava, 1997. ISBN 951-887-116-7