Kerrostamismenetelmä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Kerrostamismenetelmä eli superpositiomenetelmä tai superponointimenetelmä[1] on eräs virtapiirien piirianalyysissä käytettävä, superpositioperiaatteeseen pohjautuva ratkaisumenetelmä.[2][3][4][5] Kerrostamismenetelmä perustuu virtapiirin jakamiseen osiin ja menetelmään, jossa eri lähteiden vaikutukset piiriin voidaan laskea ensin erikseen ja sitten yhteen, jolloin saadaan haluttu lopputulos.[2][1][6] Kerrostamismenetelmää voidaan siis käyttää tapauksissa, joissa lineaarinen piiri sisältää useita riippumattomia lähteitä.[2]
Kerrostamismenetelmää voidaan soveltaa suoraan joko virran tai jännitteen laskemiseen, muttei esimerkiksi tehon, sillä se ei ole lineaarinen suure.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Lauri Aura & Antti J. Tonteri: Teoreettinen sähkötekniikka ja sähkökoneiden perusteet, s. 85. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20166-9
- ↑ a b c d Martti Valtonen & Anu Lehtovuori: Piirianalyysi osa 1: tasa- ja vaihtovirtapiirien analyysi, s. 54–58. Helsinki: Unigrafia Oy, 2011. ISBN 978-952-92-8720-8
- ↑ Vesa Linja-aho: Sähkötekniikan ja elektroniikan harjoituskirja korkeakouluille, s. 30–31. Avoimet oppimateriaalit ry, 2014. ISBN 978-952-7010-04-4
- ↑ Charles K. Alexander & Matthew N. O. Sadiku: Fundamentals of Electric Circuits, s. 419–422. (Seventh Edition) McGraw-Hill Education, 2021. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ Kimmo Silvonen: Sähkötekniikka ja piiriteoria, s. 64. Helsinki: Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-362-7
- ↑ Nigel P. Cook: Introductory DC/AC Circuits, s. 285–289. (Sixth Edition) Pearson Prentice Hall, 2005. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste