Kenttäkeitin

Kenttäkeitin tai kenttäkeittiö on sotilas- tai siviilikäyttöön suunniteltu, usein ajoneuvon perässä hinattava kenttäkelpoinen keitin. Puhekielessä kenttäkeittimestä käytetään usein myös termiä soppatykki. Siviilipuolella kenttäkeittimiä käytetään mm. varautumiseen (esim. luonnonkatastrofit, sähkökatkokset), humanitaariseen apuun, kriisien hallintaan sekä suurissa yleisötapahtumissa. Useimmiten niillä kyetään valmistamaan keittoruokaa kymmenille tai sadoille ruokailijoille. Kenttäkeittimien perusratkaisut eri puolilla maailmaa muistuttavat läheisesti toisiaan. Pienempiä repussa kannettavia keittimiä kutsutaan retkikeittimiksi.

Ensimmäinen hinattava kenttäkeitin M29 (Teuvan Keitintehtaan valmistama) otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1929. Se osoitti toimintavarmuutensa talvi- ja jatkosodassa ja vuosikymmenien mittaan kestävyytensä, sillä vuosien mittaan valmistetut keittimet ovat yhä nykyäänkin käytössä modernisoituina. Keitin M29 oli erittäin kenttäkelpoinen, sillä se oli hevosvetoinen ja käytti polttoaineena puuta, jota oli lähes rajattomasti saatavilla. Myöhemmin modernisointi muutti kenttäkeittimet ajoneuvolla hinattavaksi. Perinteisen kenttäkeittimen M29 jälkeen on tullut myös uudempia kenttäkeitinmalleja, kuten M85, M96 ja M13. Siviilipuolella Suomessa suosittuja kenttäkeitinmalleja ovat Teuvan LFK150 tai FK2000, joista jälkimmäinen on Suomen puolustusvoimien käyttämän uusimman M13-keitinmallin sisarmalli. "Armeijan vihreän" lisäksi, siviilipuolella tyypillinen kenttäkeittimen väritys on esim. valkoinen, teräksen värinen tai punainen.

Uudemmissa kenttäkeittimissä polttoaineena voidaan käyttää polttopuun lisäksi nestekaasua sekä poltto- tai dieselöljyä ja siinä on tarvittaessa generaattori sähköntuotantoon. Varustelu mahdollistaa monipuolisemmin keittiökoneiden (esim. uunin) käytön sekä mahdollisuuden hyödyntää entistä laajemmin elintarviketeollisuuden puolivalmisteita.