Kengurunkoiso
| Kengurunkoiso | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Lahko: | Solanales |
| Heimo: | Koisokasvit Solanaceae |
| Alaheimo: | Solanoideae |
| Suku: | Marjakoisot Solanum |
| Laji: | laciniatum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Solanum laciniatum |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Kengurunkoiso (Solanum laciniatum) on marjakoisojen (Solanum) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on ainavihanta pensas, joka voi kasvaa korkeimmillaan noin kolme metriä korkeaksi. Sen hedelmät ovat oranssinkeltaisia, monisiemenisiä, munanmuotoisia sekä pituudeltaan noin 3 cm ja halkaisijaltaan noin 2,5 cm. Kengurunkoiso muistuttaa suuresti Solanum aviculare -lajia, ja lajit on toisinaan sekoitettu keskenään tai yhdistetty yhdeksi lajiksi. Lajit eroavat toisistaan hedelmien ja teriön liuskojen ulkonäön sekä siementen yksityiskohtien perusteella. Jotkut kasvitieteilijät pitävät kengurunkoisoa Solanum aviculare -lajin tetraploidisena muotona.
Kengurunkoiso kasvaa luonnossa avoimilla pensastomailla ja metsänreunoissa, yleensä alankoalueilla lähellä rannikkoa. Lajia tavataan luontaisena Australian länsi- ja eteläosissa, Tasmaniassa sekä Uuden-Seelannin Pohjoissaarella ja Chathamsaarilla.
Kengurunkoisoa kasvatetaan siitä saatavien alkaloideihin kuuluvien solasodiinin (C27H43NO2), solasoniinin (C45H73NO16) ja solamargiinin (C45H73NO15) vuoksi. Näitä alkaloideja on erityisesti kasvin lehdissä sekä hedelmissä ja niitä käytetään lääketieteellisiin tarkoituksiin. Kasvin kaikki vihreät osat kypsymättömät hedelmät mukaan lukien ovat myrkyllisiä. Täysin kypsät hedelmät ovat kuitenkin syötäviä ja niitä voi syödä sellaisenaan tai kypsennettyinä. Lämpimän tai subtrooppisen ilmaston alueilla kengurunkoisoa voi kasvattaa myös pensasaitana.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Useful Temperate Plants: Solanum laciniatum (englanniksi)