Keltapantajäytiäinen
| Keltapantajäytiäinen | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Alaluokka: | Siipikantaiset Pterygota |
| Ylälahko: | Uussiipiset Neoptera |
| Lahko: | Jäytiäiset Psocoptera |
| Alalahko: | Psocomorpha |
| Heimo: | Psocidae |
| Suku: | Kimunpsocus |
| Laji: | flavonimbatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Kimunpsocus flavonimbatus |
|
| Synonyymit | |
|
|
Keltapantajäytiäinen (Kimunpsocus flavonimbatus) on harvinainen jäytiäisiin kuuluva vanhojen metsien hyönteislaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT)[1]. Se on keskikokoinen jäytiäislaji, joka kuvattiin tieteelle 1879 Virosta. Seuraava havainto lajista tehtiin vasta 1997 Kuhmosta. Tällä hetkellä sen tunnettu levinneisyysalue ulottuu vain Kainuun ja Pohjois-Karjalan alueelle. Lajin elintapoja ei tunneta kovinkaan hyvin.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltapantajäytiäinen on keskikokoinen jäytiäinen, jonka etusiiven pituus on 4,4–4,9 mm. Etusiiven kuviointi on tunnusomainen, sillä siiven kärkiosan reuna on leveälti tummanruskea ja muodostuvan kaaren sisäpuolella on kaksi pyöreähköä täplää. Myös pterostigma on yksivärisen tummanruskea. Siiven keskiosassa on epäsäännöllistä tummanruskeaa varjostumaa siipisuonten ympärillä. Muutoin siivet ovat läpinäkyvät. Takasiivissä on yksi tai kaksi tummaa laikkua. Tuntosarvet ovat hieman etusiipiä pitemmät. Pää on tumma ja sen etuosassa suuosien ympäri kiertää selkeä, keltainen poikkivyö. Huulirihmojen kaksi ulointa jaoketta ovat tummat.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji kuvattiin tieteelle vuonna 1879 Virosta löydetystä yksilöstä, mutta siitä ei tehty lainkaan havaintoja ennen kuin vuonna 1997 yksilö löytyi Suomessa Kuhmosta, läheltä Venäjän rajaa.[2] Kainuun ja Pohjois-Karjalan alueilta lajia on sittemmin löytynyt laajalta alueelta enemmänkin[1], mutta lajin koko nykyisin tunnettu elinalue on edelleen vain Kainuun ja Pohjois-Karjalan alueella. Eteläisimmät löytöpaikat ovat Patvinsuon kansallispuistosta.[3][4]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltapantajäytiäinen on varsin harvinainen laji, joka elää havaintojen perusteella ainoastaan vanhoissa lähes tai täysin luonnontilaisissa, kuusivaltaisissa metsissä. Yksilöitä on löydetty yhteensä useita kymmeniä ja jäytiäisiä on tavattu kuusien oksilta sekä haapojen rungoilta[1]. Laji talvehtii nymfinä[2] ja yhtä, vuonna 2008 löytynyttä koirasta lukuun ottamatta kaikki tavatut yksilöt ovat naaraita.[5] Lajin elintapoja ei muutoin tunneta.[2]
Luokitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji luettiin aikaisemmin sukuun Psocidus, mutta ensimmäisen koiraan löydyttyä vuonna 2008 koirasgenitaalien tuntomerkit siirsivät sen sukuun Kimunpsocus[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Juhani Kanervo & Guy Söderman 2010. Jäytiäiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 423–425
- ↑ a b c d Bo W. Svensson & Krister Hall: Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Stövsländor (Psocoptera), s. 154–155, 177. Uppsala: ArtDatabanken, SLU, 2010. ISBN 978-91-88506-68-9
- ↑ Keltapantajäytiäinen on Kainuun metsien harvinaisuus - ymparisto.fi
- ↑ kartta[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Taxonomy, habitat choice and distribution of Kimunpsocus flavonimbatus (Rostock, 1879) comb. n. (Psocodea: ‘Psocoptera’: Psocidae)