Keltakurkkurosella
| Keltakurkkurosella | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Rosellat Platycercus |
| Laji: | icterotis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Platycercus icterotis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Keltakurkkurosella (Platycercus icterotis) on pohjoisaustralialainen kaija.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on noin 26 cm ja paino 45–80 g. Sukupuolet ovat erivärisiä. Koiraan pää ja vatsapuoli ovat punaiset, posket keltaiset, selkä keltaisen ja mustan kirjava, yläperä ja pyrstö vihreät, ja siivillä sekä pyrstön alapinnalla on violettia. Naaraan pää ja kurkku ovat vihertävät ja se on muutenkin koirasta himmeämpi. Nokka on harmaa, iiris tummanruskea ja koivet ruskehtavan harmaat. Nuori lintu muistuttaa naarasta mutta siltä puuttuvat keltaiset poskilaikut.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltakurkkurosella elää Australian lounaisosassa. Heinrich Kuhl kuvaili lajin holotyypin Albanysta Lounais-Australiasta. Siitä tunnetaan kaksi alalajia, rannikon icterotis ja sisämaan xanthogenys. Populaation koko on noin 100 000 yksilöä.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltakurkkurosellat asuvat metsien reunoissa, jokien ja teiden varsien metsiköissä ja savanneilla. Ne karttavat sulkeutuneita metsiä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesä on tavallisesti eukalyptuksen kolossa tai onkalossa. Naaras munii kolmesta seitsemään munaa, tavallisesti viisi, joita se hautoo noin 25 päivää. Poikaset jättävät pesän noin viisiviikkoisina ja pysyttelevät vanhempiensa seurassa vielä useita viikkoja. Aikuisen puvun nuori lintu saa runsaan vuoden ikäisenä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin ruokavalio koostuu siemenistä, marjoista, hedelmistä, kukista sekä hyönteisistä ja niiden toukista.
Lemmikkinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa keltarosella on harvinainen lemmikki.
Keltarosellan hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa tai useamman neliön lentohäkin.
Laji kuuluu CITES II/B-liitteeseen, jonka vuoksi lajilla kauppaa käytäessä on yksilöllä oltava vähintään lintuun liitettävä alkuperätodistus. Myös lajia pesittäessä on molemmilla vanhemmilla oltava alkuperätodistukset.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Platycercus icterotis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.5.2014. (englanniksi)