Keltakääpä
| Keltakääpä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Steccherinaceae |
| Suku: | Keltakäävät Xanthoporus |
| Laji: | syringae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Xanthoporus syringae |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Keltakääpä (Xanthoporus syringae) on ainoa Suomessa kasvava keltakääpien sukua edustava kääpälaji. Alun perin Virossa tunnistettu laji, jonka pohjoisin havainto on Pohjois-Norjasta. Keltakääpä on kulttuurinsuosija eli se kasvaa vaikkapa hautausmaiden nurmikoilla, kunhan maapohja on ravinteikasta ja kalkkipitoista. Keltakääpä on puukarikkeen valkolahottaja.[2][3]
Keltakäävän itiöemät ovat yksivuotisia ja ne kasvavat yksittäin tai pienissä rykelmissä maassa. Itiöemä on jalallinen, sen lakki pyöreä, lohkoinen tai varsinkin vanhemmiten suppilomainen ja yleisvaikutelma hento. Lakin pinta on nahkamainen ja väriltään rusehtavan keltainen. Pillipinta on kirkkaan keltainen ja pillit kulmikkaita, 3-5 millimetrillä. Jalan pituus on 1,5 – 4 cm ja paksuus 5 – 10 mm, väriltään se on vaaleankeltainen. Ohut malto on sekin vaaleankeltaista ja pehmeää. Keltainen väri säilyy itiöemän kuivuessa. Keltakääpää ei voi juuri sekoittaa muihin kääpiin tai sieniin, kunhan se erottaa keltavahverosta. Voi muistuttaa hieman myös typäskääpää.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 22.1.2023
- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 386. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0
- ↑ Tauno Ulvinen (toim.): Suursieniopas, s. 225. Helsinki: Suomen sieniseura, 1976. ISBN 951-95362-0-5