Keltajalkahiippo
| Keltajalkahiippo | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Mycenaceae |
| Suku: | Hiipot Mycena |
| Laji: | epipterygia |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Keltajalkahiippo (Mycena epipterygia, aikaisemmin "iso keltajalkahiippo"[2]) on kellomainen tai kupera keltainen hiippolaji. Se muistuttaa tahmahiippoa (Mycena viscosa), ja toisinaan niiden katsotaan kuuluvan samaan lajiin.[3] Lajiryhmän selvitys on kesken, ja siihen voi kuulua muitakin lajeja.[4]
Keltajalkahiipon lakki on 0,5–2 senttimetriä leveä, keltainen ja usein tahmainen. Lakki on muodoltaan kellomainen tai kupera. Sienen heltat ovat valkoiset tai harmaanvaaleat. Itiöpöly on valkoista ja maltokerros on ohut. Sienen jalka on aluksi sitruunankeltainen ja vanhemmiten vaaleneva. Pituudeltaan se on 4–7 senttimetriä. Sieni kasvaa havumetsissä ja lehdoissa. Se on yleinen koko Suomessa. Kasvuaika on syyskuusta lokakuuhun.[5] Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Species Fungorum Viitattu 8.11.2020.
- ↑ Tuomikoski, Risto: Sienet värikuvina, s. 155. (2. painos) WSOY, 1971.
- ↑ Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suomalainen sienikirja, s. 102. Helsinki: Readme.fi, 2018. ISBN 978-952-321-727-0
- ↑ Keltajalkahiippo Luontoportti. Viitattu 8.11.2020.
- ↑ Phillips, Roger: WSOY Suuri Sienikirja, s. 74. (suomeksi toim. Lasse Kosonen) WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3
- ↑ Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 170. Kasvimuseo ja WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3