Keltaängelmä
| Keltaängelmä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Ängelmät Thalictrum |
| Laji: | flavum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Thalictrum flavum |
|
| Katso myös | |
Keltaängelmä (Thalictrum flavum) on monivuotinen ja myrkyllinen kosteiden paikkojen leinikkikasvi.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltaängelmä kasvaa 50–100 cm korkeaksi. Kasvi on pitkäjuurakollinen ja rönsyllinen. Lehdet ovat 10–25 cm pitkiä, korvakkeellisia ja kaljuja. Lehtilapa on puikea ja 2–3-kertaa parilehdykkäinen. Lehdykän ruoti on joskus korvakkeellinen, lapa vastapuikea tai kapean vastapuikea sekä kolmihalkoinen tai kärjestä isohampainen. Lehdyköitten liuskat ovat tylpähköjä tai suippoja, kärkilehdykkä on pituudeltaan 3–4 cm. Kukinto on lähes lehdetön, runsaskukkainen, yleensä tiheä, lyhyehkö ja usein leveä kerrannaishuiskilo. Pienikokoiset kukat ovat jokseenkin pystyjä ja niiden kukkaperä on alle yhden senttimetrin pituinen. Varhain varisevia kehälehtiä on 4–5 kappaletta. Väriltään ne ovat tavallisesti vihertävänvalkoisia. Heteitä on runsaasti. Pystyt palhot ovat 3–5 mm pitkiä ja vaaleankeltaisia, ponnet 1,2–2,3 mm pitkiä, tylppiä tai tavallisesti otapäisiä. Suomessa keltaängelmä kukkii kesä–elokuussa. Hedelmä on perätön, 3–4,5 mm pitkä pähkylä. Pähkylä on 10-harjuinen ja kapeaodallinen.[2][3]
Keltaängelmä muistuttaa ulkonäöltään hoikkaängelmän alalajeja etelänhoikkaängelmää ja pohjanhoikkaängelmää. Se voi myös risteytyä hoikkaängelmän kanssa lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltaängelmää tavataan lähes koko Euroopasta lukuun ottamatta Pyreneiden niemimaan länsiosia, eteläisintä Italiaa, Kreikkaa, Etelä-Venäjää, Islantia ja mantereen arktisia alueita. Levinneisyysalue jatkuu Aasiassa edelleen Länsi-Siperiaan ja Keski-Aasiaan. Lisäksi lajia kasvaa myös Turkissa ja Marokossa.[4] Suomessa keltaängelmää voi tavata koko maasta aivan Pohjois-Lappia lukuun ottamatta. Laji yleisyys kuitenkin vaihtelee suuresti. Runsaimmillaan laji on Ahvenanmaalla, Uudellamaalla, Hämeessä sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Etelä-Lapin rannikkoseuduilla. Monin paikoin maan keski- ja itäosissa, esimerkiksi Savossa ja Keski-Suomessa, laji on hyvin harvinainen ja kadonnut monilta vanhoilta kasvupaikoiltaan.[5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltaängelmä vaatii kasvupaikaltaan runsaasti kosteutta. Se kasvaa rantaniityillä, -pensaikoissa ja -lehdoissa, pellonojissa, tervaleppäkorvissa sekä kosteilla niityillä. Joskus lajia tavataan myös hieman kuivemmilla kasvupaikoilla.[1]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltaängelmä on vanha hyötykasvi, jota käytettiin ennen vanhaan yleisesti villan värjäämiseen. Keltaista väriä saatiin erityisesti kasvin juurakoista.[4][6] Kasvia on käytetty kansanlääkinnässä myös haavojen parantamiseen.[7] Keltaängelmän juuren pääasiallinen alkaloidi on berberiini.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 91.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 88, 91.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 125.
- ↑ a b Arne Anderberg: Den virtuella floran: Ängsruta (myös levinneisyyskartat) 2004. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 18.2.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Keltaängelmän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 18.2.2012.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 100.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 126.
- ↑ The National Center for Biotechnology Information: The alkaloids of the roots of Thalictrum flavum L. (englanniksi) Viitattu 18.2.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas 2010: Keltaängelmän levinneisyys Suomessa
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Keltaängelmä (Thalictrum flavum) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Luontoportti: Keltaängelmä
- Nettikasvio: Keltaängelmä (Thalictrum flavum)[vanhentunut linkki]
- The National Center for Biotechnology Information: The alkaloids of the roots of Thalictrum flavum L. (englanniksi)