Kellokuusama
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
| Kellokuusama | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Dipsacales |
| Heimo: | Kuusamakasvit Caprifoliaceae |
| Alaheimo: | Linnaeoideae |
| Suku: | Kellokuusamat Kolkwitzia |
| Laji: | amabilis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Kolkwitzia amabilis |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) on kuusamakasvien heimoon kuuluvan kellokuusamien suvun ainoa laji. Laji on alkujaan kotoisin Kiinasta, mutta siitä on viime aikoina tullut Keski-Euroopassa suosittu koristepensas, ja nykyisin sen lajikkeita kasvatetaan laajalti lauhkean vyöhykkeen puistoissa ja puutarhoissa. Suomessa kasvi menestyy vain maan eteläisimmissä osissa.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: iso osa termeistä väärin |
Kasvutapa ja lehdet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kellokuusama on pysty ja kaareutuvaoksainen kesävihanta pensas, jonka kasvukorkeus on Suomessa 1–2 metriä.[1][2] Kotiseudullaan Keski-Kiinassa pensas voi kuitenkin saavuttaa jopa yli viiden metrin korkeuden.[3] Oksia peittää ruskea, halkeileva kuori; kaartuvat oksat ovat alkuvaiheessa hienokarvaisia, myöhemmin sileäkuorisia. Kaikki oksista ulkonevat silmut ovat samankokoisia, noin 2–5 millimetrin pituisia ja terävästi munanmuotoisia. Niitä peittää neljä tai viisi paria kartiomaisia, ruskeita, enemmän tai vähemmän tiheän valkokarvaisia silmusuomuja. Kärkisilmut puuttuvat.lähde?
Kellokuusaman vastakkaiset lehdet ovat tummanvihreitä ja karvaisia.[1][3] Leveä, puikea, harvaan hammaslaitainen[1] lehtilapa on nukkainen ja teräväkärkinen ja sen pituus on noin 3–9 senttimetriä.[2] Korvakkeet puuttuvat.lähde? Siro lehdistö tuleentuu myöhään ja syysväritys on kellanpunainen.[1]
Kukat ja hedelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kellokuusama kukkii kesä-heinäkuussa ja kukinta kestää kolmisen viikkoa. Lukuisat kellomaiset, voimakastuoksuiset kukat puhkeavat edellisen vuoden versoihin.[1][2] Vaaleanpunaiset, keltanieluiset kukat kasvavat erikseen tai pareittain huiskilomaisissa kukinnoissa.[4] Pareittain järjestäytyneissä kukissa sikiäimen pohja on suoraan kuuden kantolehden yläpuolella; erikseen järjestäytyneissä kukissa kantolehtiä on neljä. Sikiäimen kanssa yhteenkasvaneet kantolehdet ovat voimakkaasti karvaisia ja puutuneita. Hedelmän kypsyessä niistä kehittyy jäykkiä harjaksia, jotka peittävät hedelmät alleen.lähde?
Kaksineuvoisissa ja noin 5–7 senttimetrin levyisissä[2] kukissa on kaksinkertainen kehä. Kukassa on viisi kapeaa, leviävää ja karvaista verholehteä, jotka pysyvät kiinni hedelmässä. Viisi vaaleanpunertavaa terälehteä ovat 1,5 senttimetriä pitkiä ja kellomaisesti yhteenkasvaneita. Kellomainen kukka jakautuu ylä- ja alahuuleen, joista alahuuli koostuu kolmesta ja ylähuuli kahdesta lohkosta (terälehdestä). Kellon perä on keltaoranssi. Viisi hedettä ovat yhtä pitkiä kuin terälehdet ja osittain kasvaneet niiden kanssa yhteen. Kolme tai neljä emiä ovat kasvaneet yhteen kehänalaiseksi, pullomaiseksi, kolmin- tai nelinkertaiseksi sikiäimeksi. Emeistä vain yksi tai kaksi on hedelmällisiä; kukin emi sisältää kaksi hedelmätöntä ja vain yhden hedelmällisen siemenaiheen. Jos kukat ovat pareittain, niiden sikiäimet ovat kasvaneet yhteen. Pörrökarvainen, nuppumaiseen luottiin päättyvä vartalo on suunnilleen teriön pituinen, muttei ulkone terälehtien ulkopuolelle. Kellokuusama kukkii toukokuusta kesäkuuhun.[5]
0,7–1 senttimetrin pituiset kotahedelmät kypsyvät elo-syyskuussa. Kuivunut verhiö muodostaa tiheäkarvaisen hedelmän ympärille noin kolmen millimetrin mittaisen "nokan". Siemenissä on pieni, suora alkio ja suuri endospermi.[5]
Kromosomiluku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kellokuusaman kromosomiluku on 2n = 32.[5]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonvaraisena harvinainen kellokuusama esiintyy pienehköllä alueella Keski- ja Luoteis-Kiinassa Anhuin, Gansun, Henanin, Hubein, Shaanxin, Shanxin ja mahdollisesti Hebein maakunnissa. Kasvupaikkoja ovat vuorenrinteet, tienvarret ja pensaikot 300–1300 metrin korkeudella merenpinnasta.[5] Pensas suosii kuivahkoa-tuoretta, keskiravinteista ja kalkkipitoista maaperää[1], mutta karttaa hiekkaa ja savea.lähde? Kasvupaikan tulisi olla suojaisa ja vettä läpäisevä.[6] Kellokuusama viihtyy lämpimillä aurinkoisilla ja puolivarjoisilla kasvupaikoilla. Suomessa laji on talvenarka ja menestyy vain maan eteläisimmissä osissa I–II-vyöhykkeillä.[1]
Suomessa kellokuusama on havaittu villiytyneenä tiettävästi vain kerran, kesäkuussa 2020 Kotkassa.[7]
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kellokuusama on kellokuusamien (Kolkwitzia) suvun ainoa laji. Suku luokitellaan kuuluvaksi joko vanamokasvien heimoon Linnaeaceae tai kyseistä heimoa vastaavaan kuusamakasvien (Caprifoliaceae) heimon Linnaeoideae-alaheimoon. Tieteellisen nimen synonyymeja ovat Kolkwitzia amabilis var. calicina Pampanini ja K. amabilis var. tomentosa Pampanini[5].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tieteellinen tutkimus löysi kellokuusaman vasta kohtalaisen myöhään, eikä lajia ole viljelty edes muinaisessa Kiinassa. Italialainen pappi Giuseppe Giraldi, joka 1890-luvulla toimi lähetyssaarnaajana Kiinan Shaanxin maakunnassa, löysi hedelmällisiä yksilöitä ja kasvatti niitä kasvihuoneessaan. Myöhemmin hän lähetti kokoelmansa Firenzeen, josta se siirrettiin Berliinin kasvitieteelliseen puutarhaan. Siellä Karl Otto Grabner tutki kuivattuja hedelmiä ja tunnisti kyseessä olevan aiemmin tuntematon kuusamakasvi. Graebner nimesi suvun ystävänsä Richard Kolkwitzin (1873–1956) mukaan ja antoi kasville lajinimen amabilis, joka merkitsee latinaksi "rakastettava". Euroopassa laji esiteltiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1901[2].
Noin vuonna 1900 kasvinkerääjä Ernest Henry Wilson kuljetti Hubein maakunnasta kasvin siemeniä Englantiin, missä ne kylvettiin Veitch and Sons'n taimitarhaan. Kew'n kasvitieteellinen puutarha tunnisti taimien kuuluvan lajiin Kolkwitzia amabilis ja esitteli ne Kew Bulletinissa vuonna 1909. Pensas kukki ensimmäisen kerran Veitchin puutarhassa vuonna 1910. Kasvista tuli nopeasti suosittu ja kuvat kukkivasta kellokuusamasta levisivät ympäri Englantia. Wilson vei lajin myös Yhdysvaltoihin, missä se tunnetaan nimellä "Beauty Bush". Saksaan pensas saapui vuonna 1930; laajemmin se levisi vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Kellokuusaman kiinankielinen nimi on wèi shí (猬实, perinteiset merkit: 猬實), jossa wèi (猬) merkitsee siiliä ja shí (实) hedelmää; nimitys juontuu kasvin harjaskarvaisesta kotahedelmästä, joka muistuttaa pientä siiliä.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kellokuusamaa käytetään kauniiden kukkiensa vuoksi koristepensaana.[2] Suomessa laji on talvenarka ja menestyy vain maan eteläisimmissä osissa I–II-vyöhykkeillä.[1] Talvella kasvusto saattaa paleltua maata myöten, mutta kellokuusama toipuu yleensä hyvin. Kasvi ei vaadi leikkausta.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Kellokuusama - Kolkwitzia amabilis kekkila.fi. Viitattu 26.3.2021.
- ↑ a b c d e f Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) niittytila.com. Viitattu 26.3.2021.
- ↑ a b Kolkwitzia amabilis (Linnaea amabilis) - kellokuusama mustila.fi. Arkistoitu 20.1.2021. Viitattu 26.3.2021.
- ↑ Kellokuusama puutarha.net. Viitattu 26.3.2021.
- ↑ a b c d e Online - Flora of China (draft) flora.huh.harvard.edu. Arkistoitu 14.7.2010. Viitattu 26.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Kellokuusama Kellokas hankkija.fi. Arkistoitu 19.1.2021. Viitattu 26.3.2021.
- ↑ Kellokuusama – Linnaea amabilis laji.fi. Viitattu 26.3.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Lajitietokeskus: Kellokuusama (Linnaea amabilis)
- Arboretum Mustila: Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis), (Linnaea amabilis) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Puutarha.net: Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis)
- ITIS: Kolkwitzia amabilis (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Kolkwitzia amabilis (englanniksi)
- Flora of China: Kolkwitzia amabilis (englanniksi)
|
