Keijo Häkkinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli tai sen osa muistuttaa tyyliltään ansioluetteloa, ja se tulisi kirjoittaa uudelleen tyylioppaan ja neutraalin näkökulman mukaiseksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Muistuttaa ansioluetteloa; esim. teoslistaukset lähdeviitteitä käyttäen sekä muut listaukset eivät ole sopivia
Keijo Häkkinen
Henkilötiedot
Syntynyt2. maaliskuuta 1953 (ikä 71)
Liminka
Kansalaisuus Suomi
Ammatti valmennus- ja testausopin professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Jyväskylän yliopisto (LiK 1975, LitK 1977, LitL 1982, LitT 1986)
Instituutti Jyväskylän yliopisto
Palkinnot useita tunnustuksia[1][2] [4]
Aiheesta muualla
Keijo Häkkinen

Keijo Kari Tapani Häkkinen (s. 2. maaliskuuta 1953 Liminka) on suomalainen liikuntatieteilijä ja Jyväskylän yliopiston valmennus- ja testausopin emeritusprofessori. Häkkinen oli vuonna 2020 Scopus-julkaisutietokannan pohjalta tehdyn vertailun mukaan yksi maailman viitatuimmista liikuntatieteilijöistä.[3] Hän on kirjoittanut ja ollut joukkotiedotusvälineiden haastateltavana muun muassa lihaskuntoharjoitteluun ja liikunnan vaikutuksiin liittyvistä aihepiireistä.[4][5]

Opinnot ja tieteellinen pätevyys sekä tutkimustoiminnan pääalueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkinen tuli ylioppilaaksi Raahen yhteislyseosta 1972. Hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa ensin liikuntakasvatuksen kandidaatiksi (1975), sitten liikuntatieteiden kandidaatiksi (maisteriksi, 1977), lisensiaatiksi (1982) ja tohtoriksi (1986).[6][1] Hänen englanninkielinen väitöskirjansa (1986) oli otsikoitu Training and detraining adaptations in electromyographic, muscle fibre and force production characteristics of human leg extensor muscles : with special reference to prolonged heavy resistance and explosive type strength training. Dosentti Oulun yliopistosta vuonna 1992. Hänellä on todettu Jyväskylän yliopistossa tieteellinen pätevyys biomekaniikan professuuriin vuonna 1989 ja liikuntafysiologian professuuriin vuonna 1991 sekä valmennus- ja testausopin professuuriin, mihin hänet valittiin kutsumenettelyllä vuonna 2001.

Häkkinen on toiminut myös useissa asiantuntija- ja luottamustehtävissä Jyväskylän yliopistossa yliopiston tutkijakoulun jäsenenä, eettisen toimikunnan jäsenenä, hallituksen varajäsenenä, liikuntatieteellisessä tiedekunnassa varadekaanina,[7] tiedekuntaneuvoston jäsenenä, tiedekunnan jatkokoulutustoimikunnan ja tutkijakoulun puheenjohtajana sekä liikuntabiologian laitoksella varajohtajana ja johtajana.

Häkkisen liikuntabiologian alueen tutkimustoiminta on sisältänyt muun muassa akuutit vasteet hermo-lihasjärjestelmässä, kehon fysiologisissa toiminnoissa ja erityisesti hormonipitoisuuksissa erilaisissa harjoituskuormituksissa miehillä ja naisilla, eri lajien urheilijoilla sekä ikääntyvillä miehillä ja naisilla, pitkäaikaisen voimaharjoittelun ja harjoitustauon vaikutukset hermo-lihasjärjestelmän toiminnassa ja rakenteellisissa tekijöissä sekä erityisesti hormonitoiminnassa miehillä ja naisilla, eri lajien urheilijoilla ja ikääntyneillä, voima- ja kestävyysharjoittelun sekä näiden yhdistämisen harjoitteluvaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikajaksolla, fyysisen suorituskyvyn profiili ja kilpailusuorituskyky eri urheilulajeissa (muun muassa painonnosto, kehonrakennus ja fitness, paini, judo, yleisurheilun nopeus- ja kestävyys- ja heittolajit, hiihto, lento-, kori- ja jalkapallo) sekä harjoittelu- ja kilpailukauden aikaiset muutokset.[8]

Häkkisen puoliso on Jyväskylän yliopiston kliinisen fysioterapian professori Arja Häkkinen.[6][9]

Työhistoria ulkomailla ja kansainvälinen tutkimusyhteistyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkinen on toiminut vierailevana professorina seuraavasti: Pennsylvanian osavaltionyliopisto, Yhdysvallat, 1994, Ballin osavaltionyliopisto, Yhdysvallat, 2000. Yhdysvaltalianen professori William J. Kraemer on Häkkisen eräs tärkeimmistä ja pitkäaikaisimmista tutkimusyhteistyökumppaneista.[10] [11]

Southern Cross -yliopisto, Australia, 1997, Edith Cowan -yliopisto, Australia, 2013. Australialainen professori Robert Newton on myös yksi Häkkisen tärkeimmistä ja pitkäaikaisemmista tutkimusyhteistyökumppaneista.

Häkkinen on kirjoittanut ja julkaissut yksin sekä useiden kansainvälisten että kotimaisten yhteistyökumppanien kanssa:        

  • noin 435 alkuperäistä tieteellistä tutkimusartikkelia[12]
  • noin 80 tieteellistä katsausta ja muuta artikkelia ja kahdeksan kirjaa [13]
  • noin 420 kongressiabstraktia
  • pyynnöstä esipuheita kansainvälisiin alan oppikirjoihin
  • noin 175 suomenkielistä artikkelia

Esitelmöinti ja kongressien järjestäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkinen on pitänyt sekä suuren määrän sekä kansainvälisiä tieteellisiä kutsuesitelmiä [14] ja muita luentoja että lukuisia kotimaista kutsu- ja muita esitelmiä eri tahoille ja järjestöille.

Häkkinen on ollut vastuutehtävissä järjestämässä useita kymmeniä kansainvälisiä ja kotimaisia kongresseja (esim. kansainvälisen voimaharjoittelu-konferenssisarjan tieteellisen komitean puheenjohtajana[15] ), seminaareja ja symposiumeja. Hän on myös saanut useita palkintoja, kuten Jyväskylän kaupungin myöntämä kansainvälisen kongressin järjestämispalkinto vuonna 2015 järjestetylle liikuntabiologian alan kansainväliselle symposiumille (16th International Symposium)[16] ja kansainvälinen symposium vuonna 2018 (19th International Symposium). Lisäksi Häkkinen on ollut mukana järjestämässä kansainvälistä voimaharjoittelukonferenssia (12th International Conference on Strength Training, ICST 2023) Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnassa Jyväskylän yliopistossa 27.–29. syyskuuta 2023. Jyväskylä myönsi 21.4.2024 vuoden 2023 Kongressipalkinnon ICST2023 - 12th International Conference on Strength Training -konferenssin järjestelytoimikunnalle [17]

Tärkeimmät kansainväliset huomionosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kunniatutkijanimitys, Southern Cross -yliopisto, Australia, 1996–2001
  • Emens arvostettu professori Ballin osavaltionyliopisto, Yhdysvallat, 2000[18]
  • Arvostettu kutsuluennoitsijapalkinto, Connecticutin yliopisto, Yhdysvallat, 2006
  • National Strength and Conditioning Asscociation NCSA:n antama vaikuttavuuspalkinto voimaharjoitteluun ja painonnostoon liittyvän kansainvälisen huipputason tutkimuksen ansioista, Yhdysvallat, 2015[19]
  • Valittu Kansainväisen olympiakomitean (IOC) Academic Advisory Boardin jäseneksi IOC:n Sportsoraclen järjestämään voimaharjoittelukoulutukseen "Diploma in Strength and Conditioning", 2024–[20]

Kilpaurheilun koulutus-, asiantuntija- ja valmennustoiminta Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Oma kilpaurheilu-ura (Raahen Vesa) yleisurheilussa 12-18-vuotiaana ja 50–60-vuotiaana (Jyväskylän Kenttäurheilijat) sekä painonnostossa (Raahen Vesa) 16-23-vuotiaana
  • Toimiminen valmentajana kilpaurheilussa painonnostossa (3 vuotta)
  • Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) hallituksen jäsen 1991–2015
  • Asiantuntija Suomen Urheiluliitossa (SUL) 1981–1984 ja kirjoittanut useita artikkeleita SUL:n lehdissä 1980-2020
  • Suomen Painonnostoliiton asiantuntija vuodesta 1978 alkaen
  • Suomen Painonnostoliiton tieteellisen komitean jäsen ja puheenjohtaja 1982–1988
  • Suomen Painonnostoliiton hallituksen jäsen 1996–1997[21]
  • Ensimmäisen kansainvälisen painonnostoa ja voimaharjoittelua käsittelevän konferenssin puheenjohtaja (Jy ja SPNL) 1998[22]
  • Suomen Painonnostoliiton 80-vuotisjuhlamitali 2014

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Keijo Häkkinen Jyväskylän yliopisto, jyu.fi. Viitattu 10.9.2020.
  2. ↑ Marja Roiha: Jyväskylän yliopisto jakoi useita tunnustuksia 7.3.2013. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 10.9.2020.
  3. ↑ Juha Merimaa: Nämä yhdeksän suomalais­tutkijaa ovat maailman huippuja (maksumuuri, tilaajille) 10.9.2020. Helsingin Sanomat, hs.fi. Viitattu 10.9.2020.
  4. ↑ Kestävyys- ja voimaharjoittelu pitää jaksottaa. Mediuutiset.
  5. ↑ Lehtihaastattelu 2019. Iltasanomat.
  6. ↑ a b Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 10. syyskuuta 2020), s. 208View and modify data on Wikidata
  7. ↑ Keijo Häkkinen: Keijo Häkkinen varadekaani ksml.fi.
  8. ↑ Jyväskylänyliopisto converis.jyu.fi.
  9. ↑ Arkistoitu kopio Jyväskylän yliopisto, jyu.fi. Arkistoitu 27.8.2023. Viitattu 10.9.2020.
  10. ↑ Kansainvälinen yhteistyökumppani professori W. J. Kraemer, University of Connecticut, Yhdysvallat education.uconn.edu.
  11. ↑ Professori W.J. Kraemer, Yhdysvallat ehe.osu.edu.
  12. ↑ Keijo Häkkinen: Linkki kv. julkaisujen listaan pubmed.ncbi.nlm.nih.gov.
  13. ↑ Converis.jyu. converis.jyu.fi.
  14. ↑ Luennointikuva twitter.com. 2018.
  15. ↑ Keijo Häkkinen: Kansainvälisen voimaharjoittelukonferenssisarjan (ICST) tieteellisen komitean puheenjohtaja icst2016.com.
  16. ↑ Palkintokuva konffa.fi. 2015. Arkistoitu 11.8.2016.
  17. ↑ Jyväskylä palkitsi vuoden 2023 tapahtuma- ja kongressijärjestäjiä 24.1.2024. Jyväskylä. Viitattu 27012024.
  18. ↑ Tuomas Hyytinen: Professori Keijo Häkkinen Jyväskylän... (maksumuuri, tilaajille) 30.4.2000. Helsingin Sanomat, hs.fi. Viitattu 16.9.2020.
  19. ↑ NSCA Impact Award. NSCA.com.
  20. ↑ https://www.sportsoracle.com/faculty/prof-keijo-hakkinen/
  21. ↑ Hänninen, Hannu: Painonnostoliitto uudisti rajusti johtokuntaansa Helsingin Sanomat.
  22. ↑ Forss, Risto: Voimaharjoittelu mainio iäkkäiden kuntoilumuoto Helsingin Sanomat. 10.11.1998.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Keijo_Häkkinen&oldid=22615609”