Keihäsantilooppi
| Keihäsantilooppi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Hevosantiloopit Hippotraginae |
| Suku: | Oryx |
| Laji: | gazella |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Oryx gazella |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Keihäsantilooppi (Oryx gazella) on eteläisessä Afrikassa elävä suurisarvinen antilooppilaji. Aiemmin itäafrikkalanen beisa luettiin osaksi samaa lajia (jota kokonaisuudessaan on kutsuttu beisaksi) sen alalajina, mutta nykyisin keihäsantilooppi ja beisa katsotaan erillisiksi lajeiksi Oryx gazella ja Oryx beisa.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keihäsantiloopi ovat 180–195 sentin pituisia ja 180–240 kilon painoisia. Niillä on jopa 150-senttiset suipot sarvet. Ruumis on lihaksikas ja paksun kaulan ptäällä on harja. Korvat ovat leveät ja kärjestä pyöristyneet. Beisan häntä on pitkä ja se päättyy mustaan karvatupsuun. Ruumiin väri vaihtelee ruskeankeltaisesta ruskeaan. Naama on mustan ja valkoisen kirjava. Selässä ja hieman vatsan yläpuolella on musta viiva. Vatsa on valkoinen. Melko hoikissa jaloissa vuorottelee musta ja valkoinen.
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keihäsantiloopeja elää Namibiassa, Botswanassa ja Etelä-Afrikassa. Ne elävät aavikoilla, puoliaavikoilla sekä kuivilla ja avoimilla savanneilla. Laji ei ole välittömässä vaarassa.
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keihäsantiloopit elävät tyypillisesti korkeintaan 20 yksilön laumoissa. Sadekautena ne voivat kokoontua hyville ruokamaille jopa satojen yksilöiden laumoiksi. Lauma koostuu yleensä hallitsevasta naaraasta, useista muista aikuisista naaraista ja niiden poikasista. Laumassa on myös yksi hallitseva uros. Johtajanaaras johtaa laumaa hyville ruokamaille ja uros seuraa lauman hännillä. Useimmat urokset elävät yksin. Ne perustavat oman reviirin ja yrittävät paritella sinne tulleiden naaraiden kanssa. Urokset kisailevat usein keskenään sarvilla kalistellen parantaakseen asemaansa. Ne haavoittuvat melko harvoin pahasti otteluissaan, vaikka sarvet voisivat tehdä pahaa jälkeä. Hävinnyt alistuu painamalla päänsä alas, asettaa sarvensa pitkin niskaa, kävelee kyyryssä ja heiluttaa häntäänsä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Keihäsantiloopit syövät mieluiten heinää, mutta ne syövät myös muita ruohovartisia kasveja sekä lehtiä ja silmuja. Vaikka keihäsantiloopin tarvitsee juoda vain harvoin, se juo aina tilaisuuden tullen. Se löytää tarkasti paikat missä on satanut. keihäsantiloopit myös kaivavat vettä kuivuneista joenuomista, kun sitä ei muuten ole tarjolla. Ne saavat vettä myös mukuloista, juurista, hedelmistä ja muista vetisistä kasveista.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keihäsantiloopit lisääntyvät ympäri vuoden. Hallitseva uros puolustaa keräämäänsä naarashaaremia muilta uroksilta. Koiras paimentaa voittamansa naaraslaumat alueelleen ja parittelee kiimassa olevien naaraiden kanssa. Naaras kantaa poikasta 8,5 kuukautta ja synnytyksen lähestyessä se erkanee laumasta. Naaras pysyy vasan kanssa kuusi viikkoa ennen kuin se palaa laumaan. Vasan väri sulautuu hyvin ruskeaan heinikkoon. Emo imettää poikasta 14 viikkoa jonka jälkeen se on valmis huolehtimaan itsestään. Naaraspuoliset poikaset jäävät synnyinlaumaansa, urokset lähtevät omille teilleen. Naaraat tulevat sukukypsiksi noin kolmevuotiaina, koiraat viisivuotiaina.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim.): Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ IUCN SSC Antelope Specialist Group: Oryx gazella IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.7.2014. (englanniksi)