Kausalan junaonnettomuus 1916

Kausalan junaonnettomuus tapahtui Kausalan rautatieasemalla yöllä 5. joulukuuta 1916 kun Helsingistä Pietariin kulkenut pikajuna ajoi asemalla seisseen tavarajunan perään. Onnettomuudessa kuoli kuusi henkilöä ja loukkaantuneita oli 15. Pikajunasta vaurioitui veturi ja seitsemän vaunua, tavarajunasta konduktöörinvaunu ja seitsemän tavaravaunua.

Helsingistä Pietariin matkalla olleen pikajuna n:o 2:n piti sivuuttaa samaan suuntaan matkalla ollut tavarajuna n:o 1004 Kausalan asemalla. Pikajuna törmäsi kuitenkin kello 2.19 yöllä asemalla seisseen tavarajunan perään niin voimakkaasti että pikajunan kaikki vaunut menivät ainakin osittain toistensa sisään. Törmäyksessä vaurioitui pikajunan veturi, matkatavaravaunu sekä viisi makuuvaunua ja yksi päivävaunu. Makuuvaunuista kaksi kuului kansainväliselle makuuvaunuyhtiölle. Tavarajunasta vaurioitui konduktöörinvaunu, kaksi venäläistä katettua tavaravaunua sekä viisi muuta vaunua. Yksi tavarajunan vaunuista lensi törmäyksen voimasta ilmaan lentäen junan yli ennen maahanputoamista.

Onnettomuudessa kuoli kuusi henkilöä, joista yksi oli puolalainen ja kaksi venäläisiä. Kuolleiden joukossa olivat puolalainen kenraalimajuri E. J. Pieszkanski, valtiosihteerinvirastossa palvellut rouva Vera Ivanova Pakrovskaja ja Venäjän valtakunnan pankin pankinjohtaja Vladimir Mihail Ivanov. Suomalaisuhreista yksi oli junan jarrumies, Lahdesta kotoisin ollut Villehard Aaltonen. Loukkaantuneista osa kuljetettiin Helsinkiin ja osa Pietariin. Junaliikenne ei keskeytynyt onnettomuuden takia.

Pikajunan kuljettaja ei ehtinyt aloittaa jarrutusta ennenkuin juna oli jo Kausalan ratapihalla, sillä radassa ennen Kausalaa ollut nousu esti näkemästä tavarajunan punaisia perälyhtyjä. Onnettomuuteen pääsyyllisenä pidettiin Kausalan asemalla junanlähettäjänä toiminutta Lauri Paunia, joka oli ohjannut pikajunan ratapihan pääraiteelle muistamatta että raiteella seisoi jo tavarajuna.

Iitin käräjäkunnan kihlakunnanoikeus tuomitsi marraskuussa 1921 Lauri Paunin kolmen kuukauden vankeustuomioon kuolemantuottamuksesta, kelpaamattomaksi valtion palvelukseen sekä noin 300 000 markan taloudellisiin korvauksiin rautatiehallitukselle ja onnettomuuden uhreille. Toukokuussa 1917 annetun julistuskirjan perusteella Pauni vapautettiin kuitenkin vankeusrangaistuksesta. Pauni valitti kihlakunnanoikeuden tuomiosta Turun hovioikeuteen, joka kuitenkin jätti ratkaisussaan syyskuussa 1923 kihlakunnanoikeuden tuomion voimaan.