Kauri (kasvi)
| Kauri | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Paljassiemeniset Pinophyta |
| Lahko: | Cupressales |
| Heimo: | Araukariakasvit Araucariaceae |
| Suku: | Kaurit Agathis |
| Laji: | australis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
 |
|
| Katso myös | |
Kauri (Agathis australis) on araukariakasvien heimon kaurien sukuun kuuluva havupuulaji. Se on Uudessa-Seelannissa tavattava ainavihanta puu. Lajin piirteitä ovat leveä latvus, suhteellisen leveät jäykät lehdet sekä suurehkot pyöreät kävyt. Aiemmin kotimaansa tärkeimpänä metsätalouspuuna pidetty kasvi on harvinaistunut siinä määrin, ettei sillä enää ole huomattavaa taloudellista merkitystä.[1][3]
Nimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myös koko kasvisuvun suomenkielisenä nimenä käytetty ”kauri” on alun perin tämän lajin maorinkielinen nimi. Tieteellisen nimen lajimääre australis tarkoittaa eteläistä, ja uusiseelantilainen laji onkin sukunsa eteläisimpänä esiintyvä edustaja. Puuta kutsutaan yleensä sen kotiseudulla Uudessa-Seelannissa myös englanniksi nimellä kauri tai kauri pine.[1]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauri on suurikokoinen ainavihanta puu. Se kasvaa noin 55 metriä korkeaksi ja rungon rinnankorkeusläpimitaltaan noin viisi metriä paksuksi. Jotkin erittäin vanhat yksilöt ovat tätäkin suurempia.[1]
Varsi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaurin runko on tyypillisesti pysty ja varsin tasaisen liereä sekä vanhemmiten korkealle haaraton.[1] Rungon sileä kuori hilseilee epäsäännöllisen muotoisina liuskoina: niiden irrotessa alta paljastuva kuori on aluksi erisävyistä, jolloin saman puun kuoren eri osien väri usein vaihtelee lohenpunaisesta harmaaseen.[1]
Puun latvus on nuorella puulla kartiomainen, mutta vanhemmiten leveän kupumainen.[1] Rungosta lähtevät haarat kehittyvät aluksi säännöllisin välein lähes kiehkuramaisesti.[1] Nuoren puun haarat ovat vaakasuuntaisesti siirottavia, mutta vanhalla puulla kohenevat haarat nousevat selvästi rungon yläpuolelle.[1] Versojen rangat ovat sileitä ja sinertävähärmäisiä.[2] Silmut ovat pyöristyneitä, ja niitä peittävät limittäiset silmusuomut.[2]
Lehdet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehtien muoto vaihtelee suikeasta puikeaan, ja lehdet asettuvat versoihin yleensä lähes vastakkaisesti.[1] Taimille ja nuorille puille tyypilliset varhaislehdet ja vanhempien puiden varjossa kasvavat lehdet ovat usein suikeita ja kärjeltään teräviä.[1][2] Tämäntyyppinen lehti on yleensä 3,5–6 senttimetriä pitkä ja kuudesta kymmeneen millimetriä leveä, mutta saattaa toisinaan olla yhdeksänkin senttimetriä pitkä ja yli kolme senttimetriä leveä.[1] Vanhemman puun myöhäislehdet ovat keskimäärin lyhyempiä, usein muodoltaan puikeita ja kärjeltään typäköitä.[1][2] Tämäntyyppinen lehti on tavallisesti 2,3–4 senttimetriä pitkä ja 9–15 millimetriä leveä.[1] Lehdet ovat paksuja, kaljun nahkeapintaisia ja usein aluksi varsinkin alapinnaltaan härmäisiä tai jauheisia.[1] Lehdet ovat monisuonisia, ja myöhäislehdessä on yleensä noin 15 rinnakkaista suonta.[1][2]
Kukinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauri on yksikotinen kasvi, ja erilliset hede- ja emikukinnot kehittyvät samaan puuhun.[2] Hedekukinnot eli hedekävyt kehittyvät yksittäin lehtihankoihin.[1] Hedekäpy on muodoltaan lieriömäinen, kolmesta viiteen senttimetriä pitkä ja seitsemästä kymmeneen millimetriä paksu.[1] Hedekävyn ja sen 5–15 millimetriä pitkän perän välillä on kolmesta vastakkaisesta parista pyöristyneitä tukilehtiä muodostuva itse hedekäpyä leveämpi lehtirypäs.[1] Limittäin asettuneet hedelehdet ovat usein kärjeltään lovipäisiä.[1] Hedelehden lapa on 2,1–2,7 millimetriä pitkä ja 1,8–2,5 millimetriä leveä sekä sen ruoti 2,2–2,6 millimetriä pitkä.[1] Aluksi keltavihreä hedekäpy tulee kehittyessään ruskeaksi.[1]
Emikukinnot eli kävyt kasvavat yksittäin paksun kukintoperän päässä, mutta samalla versolla saattaa olla kahdesta neljäänkin käpyä lähekkäin.[1] Suunnilleen pallomaisen kävyn halkaisija on yleensä 5–7,5 senttimetriä.[1][2] Käpysuomut ovat limittäisiä, muodoltaan yleensä kärkinipukallisen vinoneliömäisiä, noin kaksi senttimetriä pitkiä ja kolme senttimetriä leveitä.[1] Pihkainen käpy on kehittyessään vihertävä ja tulee kypsyessään lopulta ruskeaksi.[1]
Siemenet ovat kahdeksasta kymmeneen millimetriä pitkiä ja noin viisi millimetriä leveitä.[1] Kiilatyvisen munanmuotoisella siemenellä on kaksi keskenään hyvin erikokoista lenninsiipeä, joista suurempi nelikulmainen on noin 12 millimetriä pitkä ja noin kahdeksan millimetriä leveä, ja pienempi surkastunut.[1]
-
Rungon kuori hilseilee liuskoina. -
Lehdet ovat usein suikeita. -
Liereän hedekävyn tyvellä on kolme paria tukilehtiä. -
Kävyt ovat pyöreitä ja käpysuomut vinoneliömäisiä.
.jpg)
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauria esiintyy luonnonvaraisena ainoastaan Uuden-Seelannin Pohjoissaarella ja sen rannikon pienemmillä saarilla.[1][4] Yleisimmillään laji on saaren pohjoiskärjessä Northlandin alueella, mutta sitä esiintyy myös Aucklandin, Waikaton ja Bay of Plentyn alueilla länsirannikolla etelään Kawhia Harbouriin asti sekä itärannikolla Maketuun asti.[4][5] Istutettuna puu menestyy myös etelämpänä Uudessa-Seelannissa.[1]
Elinympäristö ja ekologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauri on subtrooppisen alavan sekametsän puu, joka kasvaa usein ylispuuna metsän latvuskerroksen yllä. Lajia esiintyy luonnossa yleisimmin merenpinnantasolta noin 375 metrin korkeuteen, joskus noin 600 metriin asti.[1]
Kaurin luontainen uusiutuminen on riippuvaista häiriöistä, kuten metsäpaloista ja myrskyistä: kaurin taimet eivät pysty kehittymään, ellei jokin häiriö kaada suuria varjostavia puita niiden tieltä. Siten luonnontilaiselle kaurivaltaiselle metsälle ovat ominaisia jonkin häiriön jälkeen kehittyneiden keskenään samanikäisten kaurien metsiköt sekä satunnaiset suuret vanhemmat puut. Ilman häiriöitä metsä muuttuu ekologisen sukkession myötä lopulta lehtipuuvaltaiseksi; kaurit voivat kuitenkin elää yli tuhat vuotta vanhoiksi, ja voivat siten odottaa sopivaa häiriötä useita satoja vuosia päästäkseen lisääntymään.[1]
Kypsän kaurivaltaisen sekametsän muita tyypillisiä puulajeja ovat havupuista maorinpodokarpus (Podocarpus totara), maorinpihkatippio (Dacrydium cupressinum), Dacrycarpus dacrydioides, Prumnopitys ferruginea ja Prumnopitys taxifolia sekä lehtipuista Metrosideros umbellata, Weinmannia racemosa ja useat suvun Beilschmiedia lajit. Häiriön jälkeen tämäntyyppisen metsän ensimmäisiä pioneeripuita ovat ruusumyrtti (Leptospermum scoparium) ja Kunzea ericoides sekä niiden jälkeen saapuva Phyllocladus trichomanoides, joiden ylle hitaammin kehittyvät nuoret kaurit sitten kohoavat. Kauritiheikön vanhetessa useimmat kaureista kuolevat, jolloin jäljelle jäävien harvassa kasvavien puiden latvukset pääsevät kehittymään hyvinkin leveiksi.[1]
Uhat ja suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uuden-Seelannin kansallisessa NZTCS-uhanalaisuusluokittelujärjestelmässä laji on vuonna 2017 luokiteltu vaarantuneeksi (engl. Nationally Vulnerable).[6] Eurooppalaisten saavuttua Uuteen-Seelantiin alun perin noin 12 000 neliökilometrin laajuisiksi arvioidut kaurimetsät supistuivat noin 75 neliökilometriin.[1]
Nykyisin kaurivaltaiset metsät ovat suojeltuja: monet näistä metsistä sijaitsevat vuorten ja mäkien rinteillä, koska näitä metsiä on ollut hankalampi kaataa.[1][2][5] Laajin jäljellä oleva luonnontilainen metsä on Northlandin länsirannikolla sijaitseva Waipoua Forest, jossa kasvaa useita yli tuhatvuotiaita kaureja.[1][2]
Merkitys ihmiselle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg){kind=spacer}
Kauri on historiallisesti ollut Uuden-Seelannin tärkein metsätalouspuu: lajin puuaines soveltuu hyvin puurakentamiseen, laivanrakennukseen ja puuliitosten valmistamiseen. Valtaosa suurikokoisista puista on kuitenkin jo kaadettu, ja jäljellä olevia metsiä on suojeltu, eikä puulla enää ole suurta taloudellista merkitystä. Nykyisin lajia viljellään jonkin verran sekä metsänistutuspuuna että koristepuuna.[1]
Kun suuria puita vielä säännöllisesti kaadettiin, runsaasti saatavilla olevaa halpaa puuta käytettiin talon- ja laivanrakennuksen lisäksi myös muun muassa tunnelikaivosten tukipylväinä ja rautateiden ratapölkkyinä.[1] Erityisen arvostettua on ollut puun pahkoista saatu huonekaluihin ja sisustukseen käytetty koristeellisen kuviollinen puuaines sekä turvesuohon uponneista rungoista saatu erittäin kestävänä pidetty tumma puuaines (engl. black kauri).[1]
Kaurin pihkaa on käytetty maalien, lakkojen ja linoleumin valmistuksessa.[1][2] Myös kopaaliksi (engl. copal) nimitettyä pihkaa on kerätty kaivamalla sitä maasta puiden ympäriltä: vanhojen kaurimetsien maaperään on usein kertynyt runsaasti vanhaa ja subfossiilista pihkaa.[1][2]
Kauri soveltuu myös käytettäväksi vuosilustoajoituksessa.[2] Elävien ja äskettäin kuolleiden puiden lisäksi lajin luontaisen elinympäristön turvesoissa on säilynyt suuret määrät runkoja kymmenientuhansienkin vuosien takaa: näiden avulla on tutkittu muutoksia alueen ilmastossa ja Maan magneettikentässä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers: Revised and Updated Edition, s. 151–153. Leiden: Brill, 2017. ISBN 9789004324428 (englanniksi)
- Farjon, Aljos ja Filer, Denis: An Atlas of the World's Conifers: An Analysis of their Distribution, s. 374. Leiden: Brill, 2013. ISBN 9789004211810 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 151–153
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Earle, Cristopher J.: Agathis australis The Gymnosperm Database. 21.12.2021. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Kassu: Agathis australis (D. Don) Lindl. Finto, Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet.
- ↑ a b Farjon ja Filer: An Atlas of the World's Conifers, 2013, s. 374
- ↑ a b Kauri Agathis australis Rare Species. New Zealand Forest Owners Association. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Assessment Details: Agathis australis 2017. New Zealand Threat Classification System. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)