Kaupunkien yleinen keskinäinen palovakuutusyhtiö
Kaupunkien yleinen keskinäinen palovakuutusyhtiö, nimi 1861–1909 Suomen kaupunkien yleinen paloapuyhtiö oli suomalainen vuosina 1832–1949 toiminut vakuutusyhtiö. Yhtiö perustettiin nimellä Suomen yleinen paloapuyhtiö jatkamaan vuosina 1816–1833 toimineen Suomen palovakuutuskonttorin toimintaa. Suomen palovakuutuskonttori joutui lopettamaan toimintansa Turun palon seurauksena.[1][2]
Suomen yleinen paloapuyhtiö vakuutti kiinteää omaisuutta kaupungeissa ja maaseudulla ja se hallitsi 1800-luvun puoliväliin saakka Suomen palovakuutusmarkkinoita lähes yksin. Vuonna 1860 yhtiön nimeksi muuttui Suomen kaupunkien yleinen paloapuyhtiö ja sen toiminta rajoittui kaupunkeihin ja kauppaloihin. Vuodesta 1903 alkaen yhtiö ei enää myöntänyt vakuutuksia maaseudulle. Yhtiö ei vakuuttanut irtainta omaisuutta, tätä varten perustettiin 1872 Kaupunkien Paloapuyhdistys Irtaimistoa varten. Suomen kaupunkien yleisen paloapuyhtiön markkinaosuus laski 1800-luvun lopulla, kun palovakuutuksia alkoivat myöntää muut toimijat. Yhtiö oli kuitenkin johtava palovakuutusten myöntäjä aina maailmansotien väliseen aikaan saakka.[2][1]
Vuonna 1949 Kaupunkien yleinen keskinäinen palovakuutusyhtiö yhdistettiin Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tarmoon. Tarmo toimi aina vuoteen 1976 saakka.[1]