Kauko Kula
Kauko Kalervo Kula (24. lokakuuta 1919 Pori[1] – 1. heinäkuuta 1983[2]) oli suomalainen kirjallisuudentutkija, toimittaja, tiedottaja ja kirjallisuuskriitikko.
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauko Kulan vanhemmat olivat kauppias J. O. Kula ja Aino Nordlund. Kula tuli ylioppilaaksi 1937 ja valmistui filosofian maisteriksi 1947. Hänen pitkäaikainen avopuolisonsa oli lehtori Pia Hypén (1917–2004). Sota-aikana Kula toimi sotilaspastorina ja valistusupseerina. Kula oli Väkijuomakysymyksen tutkimussäätiön tiedotussihteeri 1952–1955, Alkoholipolitiikka- ja Alkoholpolitik-aikakauskirjojen toimittaja ja toimitussihteeri 1952–1965 ja Alkon tiedotus- ja julkaisupäällikkö 1955–1966. Aamulehden kirjallisuuskriitikko Kula oli 1947–1949, Uuden Suomen 1949–1952 ja Kauppalehden vuodesta 1957. Hän laati kirjallisuusarvosteluja myös Satakunnan Kansa -lehteen. Me-lehden viikon kirjallisuuskatsaukset hän toimitti 1954–1966. Yleisradio esitti satoja Kulan matkakuvauksia ja kirjallisuuskatsauksia. Suomen Kulttuurirahaston Kauko Kulan nimikkorahasto tukee kirjallisuutta.[1][2][3]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kirjallisuuden vuosikirja 1948, 1948 (toim.)
- Eino Leinon suuresta rakkaudesta, 1950, eripainos Nuoren voiman liiton 30-vuotisjulkaisusta Nuori Ikaro III, ss. 7–21
- Kirjallisuudentutkijain seuran vuosikirja 10: suomalaisen kirjallisuuskritiikin antologia Fredrik Cygnauksesta T. Vaaskiveen, 1950 (toim.)
- F. E. Sillanpää kirjallisuuskriitikkona, 1952
- Uusi viinikirja: maailmankuuluista alkoholijuomista, niiden historiasta, valmistuksesta ja käyttötavoista, 1956
- 25-vuotias Alko tänään = 25-åriga Alko i dag = 25-year-old Alko today, 1957
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1978, s. 443. (Viitattu 5.9.2019)
- ↑ a b Kuolleita. Fil. maisteri Kauko Kula. Helsingin Sanomat, 17.7.1983, s. 10.
- ↑ Kauko Kulan Rahasto. Arvostettu kirjallisuudentutkija ja kriitikko. (Viitattu 5.8.2019)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
