Kauhupokkari 1
| Kauhupokkari 1 | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Markku Sadelehto (toim.) |
| Kansitaiteilija | Jari Rasi |
| Kieli | suomi |
| Genre | kauhu, kioskikirjallisuus |
| Kustantaja | Jalava |
| Julkaistu | 1991 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 157 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kauhupokkari 1 on Markku Sadelehdon toimittama ja Jalavan vuonna 1991 julkaisema kioskikirja, joka sisältää yhdeksän kauhunovellia eri kirjoittajilta. Mukana on kahdeksan englannista käännettyä tarinaa ja lisäksi Boris Hurtan varta vasten kokoelmaan kirjoittama novelli ”Sillikuningas”; saatteessaan Hurtta kuvaili tarinaa siihenastisen uransa synkimmäksi.[1]
Kauhupokkari oli Jalavan yritys laajentaa kauhunovellien kustannustoimintaa kioskikirjamarkkinoille.[2] Tarkoituksena oli esitellä sekä 1900-luvun alun että tuoreempia kirjailijoita. Myöhemmissä osissa oli määrä ilmestyä muun muassa Stephen Kingiä.[3] Ensimmäiseen osaan tarkoitettu Ramsey Campbellin ”Seuralainen” (The Companion) jätettiin lopullisesta kirjasta pois, koska Sadelehto ei ollut tyytyväinen suomennokseen.[2]
Kauhupokkarin oli tarkoitus ilmestyä kuudesti vuodessa, mutta julkaisu lopetettiin jo ensimmäisen osan jälkeen. Sadelehdon mukaan Kauhupokkari 1 ei tehnyt tappiota mutta ei myöskään tuottanut odotettua voittoa, mikä johti sarjan nopean päättämiseen. Kirjaa painettiin 12 000 kappaletta, joista ylijäämä myytiin eräälle tamperelaiselle antikvariaatille. Sarjan toinen ja kolmas osa ehdittiin suomentaa kesällä 1991, ja toiseen osaan Sadelehto ehti luonnostella kirjailijaesittelyt.[2]
Suomennetut novellit Sadelehto kierrätti novellit muihin toimitustöihinsä. Kauhupokkari 2 muodosti pohjan antologialle Outoja tarinoita 5; yksi Kauhupokkariin tarkoitetuista novelleista jätettiin pois ja tilalle otettiin kuusi muuta tarinaa. Pois jätetty tarina oli David Draken muinaiseen Roomaan sijoittuva kauhutarina, jota Sadelehto piti niin huonona, että jätti sen julkaisematta, vaikka kustantaja olikin jo ehtinyt ostaa julkaisuoikeudet. Kauhupokkari 3:n novelleista tuli Outoja tarinoita 3, johon lisättiin kaksi uutta tarinaa. Sadelehdon mukaan Kauhupokkarin tekeminen oli ”pyöritystä piikkitynnyrissä”, ja ylijäämänovellien toimitustyö hidasti hänen kehittymistään antologistina.[2]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dean R. Koontz: ”Alas pimeään” (Down in the Darkness, 1986)
- Robert Bloch: ”Juhlat luostarissa” (The Feast in the Abbey, 1935)
- Dennis Etchison: ”Se tulee vain öisin” (It Only Comes Out at Night, 1982)
- Guy N. Smith: ”Tyhjät silmät” (Hollow Eyes, 1986)
- H. P. Lovecraft: ”Hautaholvissa” (In the Vault, 1925)
- Robert E. Howard: ”Älä minulle hautaa kaiva” (Dig Me No Grave, 1937)
- Boris Hurtta: ”Sillikuningas” (1991)
- Scott Baker: ”Isäin synnit” (The Sins of the Fathers, 1988)
- Joe R. Lansdale: ”Partaveitsen jumala” (God of the Razor, 1987)
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauhupokkari 1:n alkusanoissa Sadelehto pyysi lukijoilta palautetta, ja kustantaja saikin muutaman yhteydenoton. Myyntiluvut jäivät odotettua heikommiksi, ja sarja lopetettiin ensimmäiseen osaansa. Vuonna 1995 Sadelehto kuvaili Kauhupokkari 1:stä ”surullisen kuuluisaksi”, mutta mainitsi saaneensa myös maltillisen myönteistä palautetta.[2]
Portti-lehden Juho-Antti Tuhkanen kuvaili kansikuvaa ”Jari Rasin naivismiksi”. Sadelehdon mukaan kansi oli ”tökerö kioskikirjaksi, joilla on omat rajansa ja sääntönsä”. Hän myös huomautti, että kioskikirjan olisi pitänyt olla helppolukuinen eikä se saisi sisältää klassikoita tai mitään ”raflaavaa”. Sadelehto väitti kuulleensa antikvariaatissaan vierailleiden kesäturistien kommentoivan Kauhupokkaria: ”Ei käy, tätä lukiessa on ajateltava.”[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sadelehto, Markku: Kauhupokkari 1, s. 105. Helsinki: Jalava, 1991.
- ↑ a b c d e f Tuhkanen, Juho-Antti: Ikuisuuden kultakentillä, eli matka antologisti Markku Sadelehdon seurassa kirjallisuuden hämärille rajamaille. Portti, 1995, 14. vsk, s. 20–43. Tampereen Science Fiction Seura ry.
- ↑ Sadelehto 1991, s. 5.