Kattovaikutus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Kattovaikutus (engl. ceiling effect) tarkoittaa ilmiötä, jossa lääkeaineen tai päihteen annosta suurennettaessa aineen vaikutus lisääntyy aluksi, mutta vaikutuksen kasvu alkaa annosta kasvatettaessa hidastua ja vaikutus pysyy sitten samana, vaikka annostusta kasvatettaisiin. Ibuprofeenin kattovaikutus saavutetaan 400 mg annoksella[1]. Parasetamolilla kattovaikutus saavutetaan 1 000 mg annoksella[1]. Opioidireseptorien osittaisagonisteilla, kuten buprenorfiinilla, on kattovaikutukset riittävän suurilla annoksilla[2]. Puhtailla opioidireseptorien agonisteilla, kuten morfiinilla, ei ole kattovaikutusta[1][3].