Katse opiskelijan ohjauksessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Katseselvennä opiskelijan ohjauksessa on useinselvennä opettajan tärkein työkalu [1]. Katseen avulla luodaan yhteys opiskelijaan ja saadaan palaute oppimisesta. Tavallisesti myös opettajan ensimmäinen kontakti oppijaan tapahtuu katsekontaktin avulla. Katsekontaktin avulla opettaja päättelee, kuinka opetettava asia menee perille, ja kuunteleeko oppija hänen sanomaansa. Opettajan katse antaa myös välitöntä palautetta oppijalle. Katseen käyttö on olennainen osa sosiaalista vuorovaikutusta. Lapsi oppii tulkitsemaan äitinsä katsetta jo vauvana, eikä asiaan yleensä kiinnitetä huomiota.

Näönkäyttö alkaa kohdusta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vauvan tärkeimpiä oppimiskanavia on näköaisti. Jo kohdussa sikiö aistii valoa. Vastasyntyneen näköaistimus on vielä epätarkka, ja hänen on myös vaikeaa hallita silmiensä liikkeitä. Tarkin näkökenttä on 20–30 senttimetrin päässä. Kaksiviikkoinen lapsi ottaa jo katsekontaktin. Puolivuotias kykenee seuraamaan katseellaan pieniäkin liikkuvia kohteita. Ensimmäisillä neuvolakäynneillä myös lapsen katsetta tutkitaan. Jos lapsi ei seuraa katseellaan äitiään, voi syynä olla näön heikkous tai autismi. Myöhemmin ongelmat näkyy tarkkaavaisuushäiriöinä ja oppimisvaikeuksissa. Katseenkäytön puutteita voidaan korjata sopivilla harjoituksilla ja muilla aisteilla [2].

Katse huomion kohdistajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihminen oppii arkipäivän sosiaalisessa vuorovaikutuksessa joka päivä uusia asioita alitajuisesti sen enempää panostamatta tai kiinnittämättä huomiota oppimaansa asiaan. Myös ohjaus- ja koulutustilanne onnistuu parhaiten aidossa tilanteessa demonstraation tai käytännön esimerkin avulla [3]. Opettajaa neuvotaan käyttämään opetuksessa niitä aistikanavia, jotka oppijalla ovat vahvoja [4] Katsetta voidaan käyttää ohjauksellisena keinona kohdistamalla se oppijasta opetettavaan asiaan.

Katsekontakti voi myös vaikeuttaa oppimista: opiskelijan on päätettävä seuraako hän opettajan katsetta vai tekemisen kohdetta. Silloinkin kun oppija vaikuttaa keskittyvän opettajan antamaan tehtävään, hän ei välttämättä keskity oppimisen kannalta oleelliseen. Yksityiskohdat vievät helposti huomion pois kokonaisuudesta ja oleellinen jää helposti huomaamatta. Tällöin toppija tarvitsee selkeää ohjetta, mihin tulee katsoa [5].

Oppimisvaikeudet ja katsekontakti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppijat, jotka vaativat lisätukea, erottuvat usein joukosta opettajan silmissä juuri katsekontaktin erilaisuuden vuoksi.

Joillakin ihmisillä on oppimishäiriöitä, jotka syntyvät huomion kohdistamiseen liittyvistä vaikeuksista. Tällaisten ihmisten voi olla vaikea oppia asioita perinteisillä opetusmenetelmillä. Yksityiskohtaiset strukturoidut kirjalliset tai sanalliset suoritusohjeet eivät auta, sillä ohjeita on vaikea muuntaa toiminnaksi, kun suorittaja keskittyy oman toimintansa tarkkailuun.

Myös opettajan ottama katsekontakti voi tällöin saada oppijan huomion keskittymään oman toimintansa tarkkailuun. Tämä katse saattaa tuottaa huonoista oppimiskokemuksista johtuvaa stressiä. Moni on oppinut jo lapsena, että katse merkitsee moitetta.

Autististen lasten katsekontakti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autismin kirjon häiriöistä kärsiville oppijoille minkä tahansa tiedon tulkinta puhujan kasvoista on vaikeaa. Varhaisimpana merkkinä sosiaalisen kehityksen häiriöistä autismissa on, ettei pikkulapsi katso spontaanisti toista henkilöä yhtä paljon silmiin kuin tavanomaisesti kehittynyt lapsi. Jaetun tarkkaavaisuuden kehitys on viivästynyt. Lapsi ei seuraa toisen henkilön katsetta jakaakseen yhteisen kiinnostuksen kohteen. Autismissa esiintyvät vaikeudet toisen henkilön katseen suunnan seuraamisessa voivat liittyä tarkkaavaisuuden suuntaamisen vaikeuksiin.

Toisen henkilön sivulle suunnattu katse kyllä siirtää autistisesti käyttäytyvien lasten oman tarkkaavaisuuden automaattisesti samaan suuntaan. Autistisesti käyttäytyvät lapset pystyivät myös erottelemaan toisen henkilön katseen suunnan lyhyesti esitetystä kasvokuvasta. Viivästynyt kehitys jaetussa tarkkaavaisuudessa ei siis näytä selittyvän sillä, että autistisesti käyttäytyvillä lapsilla olisi vaikeuksia tarkkaavaisuuden suuntaamisessa toisen henkilön katseen suunnan perusteella. Voi kuitenkin olla, että autistisesti käyttäytyvät lapset käyttävät vaihtoehtoisia kognitiivisia havainnointitapoja ja hermostollisia mekanismeja.

Katsekontakti toisen henkilön kanssa aiheuttaa autistisesti käyttäytyville lapsille voimakkaamman autonomisen hermoston aktivoitumisen kuin sivulle suunnattu katse. Se saattaa tuntua heistä epämiellyttävältä ja on näin osaltaan selittämässä katsekontaktin välttämistä autismissa. Näyttää siltä, että erityisesti toisen henkilön suoraan katseeseen (katsekontaktiin) liittyvät pulmat voivat olla selittämässä yleisemminkin vähäistä kiinnostusta toisen henkilön kasvoja kohtaan autistisesti käyttäytyvillä lapsilla. Tämä voi puolestaan johtaa siihen, etteivät autistisesti käyttäytyvät lapset saa riittävästi kokemusta kasvojen välittämistä sosiaalisesti merkittävistä viesteistä. Lapsen sosiaalisen motivaation herättäminen toisen henkilön kasvoja kohtaan on yksi tärkeimmistä tavoitteista autismin varhaiskuntoutuksessa [6].

Katse autismin kirjon lasten opetuksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkittaessa katseen merkitystä autismin kirjon lasten oppimisessa on todettu, että kouluopetuksessa autistisen lapsen katse kohdistuu tekemisen kohteeseen, kun muut lapset seuraavat enemmän opettajan kasvonilmeitä. Jo pienet autistiset lapset seuraavat katseellaan sosiaalisissa tilanteissa erilaisia asioita kuin muut lapset. He eivät seuraa puhujan ilmeitä vaan jäsenten liikkeitä ja tekemisen kohdetta. Teini-ikäisiä tutkittaessa on todettu, että katseella seuraaminen ja katseen kohdistaminen on poikkeavaa osoittaen, että ilmeiden tulkinta ja vuorovaikutus sosiaalisessa kanssakäymisessä näkyy korvaavien strategioiden käytössä korostettuina kasvojen ilmeinä ja uskomalla kirjaimellisesti siihen mitä on sanottu.

Oppijaa helpottaa, jos hän saa toimia mahdollisimman stressittömässä ympäristössä, jossa työn ohjaajat eivät seuraa suoritusta liian tiiviisti. Tällaisen mallioppimisen avulla keskitytään itse tekemiseen eikä toiminnan liikeratoihin tai siihen miten oppija sen suorittaa. Työtä arvioitaessa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota lopputulokseen kuin prosessiin [7]. Jos oppija ei pysty pääsemään eroon omaan toimintaansa keskittymisestä, toiminnan ongelmat voivat pahentua.

Visuaaliset opetusmenetelmät vaihtoehtona sanoille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kineettinen oppiminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut oppijat prosessoivat jatkuvasti sosiaalisen vuorovaikutuksen tilannetta, ja reagoivat siksi hitaasti. Tällaisen oppilaan näkökulmasta sosiaalinen vuorovaikutus saattaa muistuttaa urheilusuoritusta, johon pitää panostaa parhaansa selvitäkseen siitä. Opiskelijan ohjaaminen pelkkien sanojen avulla on vaikeaa ja verbaalinen prosessointi toiminnaksi hidasta. Tämä aiheuttaa ongelmia perinteisissä sanoihin perustuvissa opetusmenetelmissä.

Vaihtoehtoinen opetuskeino on suora kineettinen matkiminen teosta teoksi ilman toiminnan samanaikaista sanallista selitystä Nämä urheiluvalmennuksesta tutut kineettiset ja taktiset menetelmät sopivat autismin kirjon ihmisen valmennukseen usein paremmin kuin perinteinen luokkahuoneopetus.

Draamakasvatus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Draamakasvatuksessa harjoitellaan opittavaa asiaa käyttäen katsetta, eleitä puhetta ja muita teatterin keinoja. Ammatillisessa opetuksessa sitä voi olla oppijain toteuttama demonstraatio tai simuloitu tilanne, jossa opitaan myös sosiaalisia taitoja ja itsetuntemusta [8].

Kuva voi toimia opetuksessa sekä katseenvangitsijana että havainnollistajana. Kuvat eivät kuitenkaan saisi olla itsetarkoitus. Käytettävävien kuvien tehtävä pitää miettiä huolella. Jos kuvan avulla voidaan selkeyttää ja analysoida opittavaa asiaa, se on paikallaan. Katse voidaan "vangita" hyötykäyttöön valokuvaamalla tai videoimalla opittava työprosessi myöhempää analyysiä, palautetta ja oppimista varten. Kamera yhdistettynä draamaan antaa mahdollisuuden harjoitella niin sosiaalista tilannetta kuin analysoida ammatillista suoritusta. Audiovisuaalinen monen aistikanavan yhtaikainen käyttö saattaa joillekin oppijoille olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Äänen sulkeminen videosta voi auttaa oppijaa keskittymään itse suorituksen seurantaan ja parantaa visuaalis-kineettistä oppimista.

  1. Mölsä, Pekka (2008), Katse opiskelijan ohjauksessa, Autismi 1/2008
  2. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kot00609&p_haku=katse%20seulonta (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. https://sites.google.com/site/assijorinat/katse (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Attwood, Tony (2007), The Complete Guide to Asperger Syndrome. Jessica Kingsley Publishers Ltd
  5. Attwood, Tony (2012), Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Kehitysvammaliitto, Helsinki
  6. Kylliäinen Anneli (2007) Face and Gaze Processing in Children with Autism. Tampere University Press, Tampere
  7. Mölsä, Pekka (2008) Katse opiskelijan ohjauksessa, Autismi 1/2008
  8. Heikkinen, Hannu (2004) Vakava leikillisyys – Draamakasvatusta opettajille. Vantaa: Kansanvalistusseura