Katkomadot
Katkomadot | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Nivelmadot Annelida |
Luokka: | Clitellata |
Alaluokka: | Harvasukasmadot Oligochaeta |
Lahko: |
Lumbriculida Brinkhurst, 1971[1] |
Heimo: |
Katkomadot Lumbriculidae Vejdovský, 1884[2] |
Suvut[2] | |
|
|
Katso myös | |
Katkomadot (Lumbriculidae) on harvasukasmatoihin kuuluva nivelmatojen heimo. Katkomadot ovat pieniä ja ohuita, yleensä punertavia, monijaokkeisia matoja, jotka muistuttavat hieman lieroja (Lumbricidae).[3][4] Lajteja tunnetaan noin 200, ja ne elävät yleisinä makeassa vedessä ympäri maailman. Niille kelpaavat monenlaiset elinympäristöt, kuten virrat, järvet, kosteikot, kaivot ja pohjavesi.[4] Katkomadot ovat pohjaeläimiä, jotka käyttävät ravinnokseen detritusta ja pieneliöitä, joita ne saavat kaivaessaan sedimenttiä.[4][5][6] Jotkut lajit sietävät huomattavan vähähappisia ympäristöjä, ja ne voivat olla saastuneissa vesistöissä lähes ainoita pohjaeläimiä.[5][6] Katkomadot voivat lisääntyä munista, mutta yleensä ne lisääntyvät suvuttomasti katkeamalla palasiksi, joista sitten regeneroituu uusia yksilöitä.[4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ World Register of Marine Species (WoRMS): Lumbriculida (luettu 22.12.2019) (englanniksi)
- ↑ a b World Register of Marine Species (WoRMS): Lumbriculidae (luettu 22.12.2019) (englanniksi)
- ↑ Lumbriculidae The Merriam-Webster.com Dictionary. Merriam-Webster Inc. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Family Lumbriculidae Key to Australian Freshwater and Terrestrial Invertebrates. Lucid Key Server. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 601. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6
- ↑ a b Miller, Molly F. & White, Davis S.: Ecological and Evolutionary Controls on the Composition of Marine and Lake Ichnofacies. Teoksessa Miller III, William (toim.): Trace Fossils: Concepts, Problems, Prospects, s. 539. Amsterdam: Elsevier, 2007. ISBN 978-0-444-52949-7 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.12.2019). (englanniksi)