Kasvibiologia
Kasvibiologia on kasvitieteen osa-alue, joka tutkii kasvien solukkoja ja elintoimintoja biologisesta näkökulmasta. Kasvisolut eroaa eläinsoluista siten, että niissä on soluseinät ja solunestettä kerääviä vakuoleja. Kasvin elintoimintoihin kuuluvia seikkoja on se, että se ottaa juurillaan ravinteita ja vettä maasta, jotka kulkeutuvat varren johtojänteitä myöten lehtiin. Lehdissä tapahtuu yhteyttäminen, jonka jälkeen yhteyttämistuotteet kulkeutuvat johtojänteitä myöten muihin kasvinosiin. Kukka puolestaan käsittää kasvin lisääntymiselimistön.[1]
Kasvisolussa soluseinä on uloin osa ja sen sisäpuolella on solukalvo. Soluseinä sisältää hemiselluloosaa ja pektiiniaineita. Lehdissä on viherhiukkasia, joiden avulla yhteyttäminen tapahtuu. Kasvisoluissa on myös värihiukkasia, jotka ovat rusohiukkasia. Niitä on kukissa, hedelmissä ja syyslehdissä. Kasvin varastoelimissä, kuten mukuloissa on valkohiukkasia. Valkohiukkasista muodostuu tärkkelysjyväsiä, joita on tärkkelystä sisältävissä varastoelimissä.
Kasvien solukkoihin kuuluu kasvusolukot, joissa tapahtuu kasvamiseen liittyvät prosessit. Jälkikasvusolukkoa on täysi-ikäisissä kasveissa ja myöskin jo erilaistuneiden solukoiden keskellä, minne sitä muodostuu kasvin vioittumisen jälkeen. Kasvusolukot jakautuvat väli-, sivu- ja kärkikasvusolukoihin. Kärkikasvusolukon uloimmassa kärjessä on kasvupiste. Muita kasvin solukkoja ovat yhteyttämissolukko ja varastosolukko. Pintasolukon muotoja ovat päällysketto ja korkki. Joskus kasveilla on tukisolukkoja, joita ovat paksusoppisolukot, niinisyyt ja kivisolukot. Johtosolukoista muodostuvat siiviläputket ja johtojänteet, joita myöten tapahtuu kasvin aineenvaihdunta. Johtosolukoista muodostuvat putkisolut ja putkilot. Lisäksi kasveilla on eritesolukkoja.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kasvibiologiaa Peda.net. Viitattu 21.4.2023.
- ↑ Antero Pankakoski: Puutarhurin kasvioppi, s. 9-36. Edita, Opetushallitus, 1996. ISBN 951-37-1932-4