Dioskuurit
Dioskuurit (m.kreik. Διὸς κοῦροι, Dios kūroi, ”Zeuksen pojat”) olivat kreikkalaisessa mytologiassa jumalkaksoset Kastor (Κάστωρ, Kastōr) ja Polydeukes (Πολυδεύκης, Polydeukēs), latinaksi Castor ja Pollux.[2]
Veljeksistä Kastor oli tavallinen kuolevainen, kun taas Polydeukes oli kuolematon kuten isänsäkin. Myöhemmin Polydeukes menetti veljensä, kun tämä surmattiin häissä, ja Polydeukes pyysi isältään kuolemattomuuden poistamista. Zeus ei kuitenkaan voinut niin tehdä, sillä kerran kuolematon on aina kuolematon. Kaksoset kuitenkin korotettiin taivaalle.
Merimiesten auttajina Kastor ja Polydeukes kuvattiin myös tähtipariksi. Heidän mukaansa on nimetty Kaksosten tähtikuvio ja sen kaksi kirkkainta tähteä, Castor ja Pollux.
Mytologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kastor ja Polydeukes olivat Ledan ja Joutsenen hahmossa esiintyneen Zeuksen jälkeläisiä. Leda synnytti munan, josta kaksoset kuoriutuivat. Helena, joka oli myöhemmin kuuluisa Troijan sodan aiheuttajana, oli heidän sisarensa.[3]
Kun Theseus ja hänen ystävänsä Peirithoos olivat vienyt Helenan Spartasta, nuoret sankarit Kastor ja Polydeukes seuraajineen ryntäsivät häntä pelastamaan. Theseus oli poissa Attikasta ja veljet onnistuivat saamaan sisarensa takaisin.[3]
Kastor oli kuuluisa hevosten kesyttämisestä ja hallinnasta ja Polydeukes nyrkkeilytaidosta. Heitä yhdisti lämmin kiintymys ja erottamattomuus kaikissa toimissaan. He liittyivät argonauttien retkikuntaan. Matkan aikana nousi myrsky ja Orfeus rukoili Samothraken jumalia ja soitti harpullaan, minkä jälkeen myrsky laantui ja veljien päihin ilmestyi tähdet. Tästä tapauksesta johtuen Kastoria ja Polydeukesta pidettiin myöhemmin merimiesten ja matkailijoiden suojelusjumaluuksina, ja loimotusta, joka tietyissä ilmanoloissa ilmestyy alusten purjeiden ja mastojen ympärille, kutsuttiin heidän nimillään.[3]
Argonauttien matkan jälkeen Kastor ja Polydeukes osallistuivat sotaan Idaksen ja Lynkeuksen kanssa. Kastor surmattiin, ja Polydeukes, joka oli lohduton veljensä menetyksestä, anoi Zeusta, että hänen sallittaisiin antaa oma henkensä lunnaiksi tämän herättämiseksi henkiin. Zeus suostui, että kaksi veljeä voisivat nauttia elämän siunauksesta vuorotellen, viettäen yhden päivän maan alla ja seuraavan taivaallisissa asuinsijoissa. Tarinan toisen muodon mukaan Zeus palkitsi veljien kiintymyksen asettamalla heidät tähtien joukkoon Kaksosina.[3]
He saivat jumalallisen kunnianosoituksen Dioskuurien eli Zeuksen poikien arvonimen muodossa. Heidän uskottiin ilmestyneen satunnaisesti myöhempinä aikoina, osallistuen jommallakummalla puolella kovaa taistelua, ja heidän sanottiin sellaisissa tilanteissa ratsastaneen mitä upeimpien valkeiden ratsujen selässä. Rooman varhaisessa historiassa heidän sanotaan näin auttaneen roomalaisia Regillusjärven taistelussa, ja voiton jälkeen heidän kunniakseen pystytettiin temppeli paikalle, jossa he ilmestyivät.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
- Polkunen, Marja-Liisa: Suomalainen matkaopas: Rooma. Suomalainen matkaopas oy, 2007. ISBN 978-952-9715-32-9