Kastanjamiinaajakoi
| Kastanjamiinaajakoi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Miinaajakoimaiset Gracillarioidea |
| Heimo: | Miinaajakoit Gracillariidae |
| Suku: | Cameraria |
| Laji: | ohridella |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cameraria ohridella |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kastanjamiinaajakoi eli kastanjamiinakoi (Cameraria ohridella) on pieni miinaajakoiden heimoon kuuluva perhoslaji. Se on erittäin merkittävä hevoskastanjan tuholainen.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikuinen kastanjamiinaajakoi muistuttaa paljon sukulaisiaan, etenkin Phyllonorycter-suvun lajeja. Etusiipien pohjaväri on punaruskea ja sen poikki kulkee kaksi valkoista poikkijuovaa. Siiven kärkiosassa on sekä etu- että takareunassa kaksi valkoista kiilamaista täplää. Valkoiset alueet ovat siiven kärjen puolelta tummavarjosteiset. Siiven tyvessä on lyhyt, siiven suuntainen valkoinen juova. Takasiivet ovat harmaat. Siipiripset ovat siipien kokoon nähden pitkät. Pään karvoitus on oranssinpunaista ja perhosen otsa on valkoinen. Tuntosarvet ovat hieman etusiipiä lyhyemmät ja kärkiosastaan valkoiset. Siipiväli 6–8 mm.[1][2]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kastanjamiinaajakoin levinneisyys kattaa suurimman osan Eurooppaa ulottuen Portugalista Kreikkaan ja Ukrainaan sekä Ruotsin, Suomen ja Baltian eteläosiin saakka.[3][4] Lajin levinneisyysalue laajenee nopeasti ja ainakin osittain ihmisen avustuksella[2][5] Perhoset tuottavat kesän aikana yhdestä neljään sukupolvea.[6] Ruotsissa lento tapahtuu kahtena sukupolvena ensin touko-kesäkuussa ja uudestaan heinä-elokuussa.[1]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kastanjamiinaajakoin historia on arvoituksellinen. Perhonen tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 1985, jolloin se tavattiin Makedoniasta, Ohrid-järven rantamilta. Tämän perusteella laji kuvattiin tieteelle pääasiassa pohjoisamerikkalaisia sekä itäaasialaisia lajeja käsittävään Cameraria-sukuun kuuluvana vuonna 1986. Se tunnettiin ainoastaan Balkanin niemimaalta kunnes vuonna 1989 yksilöitä tavattiin yllättäen Itävallasta läheltä Linziä. Tästä käynnistyi lajin räjähdysmäinen leviäminen. Ensimmäiset havainnot Tšekissä ja Saksasta ovat vuodelta 1994 ja Puolaan laji levisi 1998. Englannista, Tanskasta ja Ruotsista laji tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 2002 ja Suomesta ensimmäiset havainnot ovat Hankoniemeltä vuodelta 2006 ja samana vuonna se on tavattu myös Espoosta.[6][4]
Laji valtasi koko Tanskan kahdessa ja koko Puolan viidessä vuodessa ensilöydön jälkeen. Todennäköisesti lajin leviäminen päättyy vasta kun kaikki hevoskastanjaa kasvavat alueet on saavutettu. Ihmisen toiminta lienee merkittävä tekijä perhosten leviämisessä, sillä ensimmäiset havainnot uusilta alueilta tehdään jokseenkin poikkeuksetta maanteiden tai rautateiden läheisyydestä tai kaupunkiympäristöistä. Pienet perhoset leviävät tehokkaasti myös ilmavirtojen mukana.[6]
Aluksi, ja etenkin tavattoman nopean leviämisensä vuoksi, lajin arveltiin olevan joko Pohjois-Amerikasta tai Aasiasta kulkeutunut vieraslaji, mutta sittemmin vanhoista herbaarioista on löytynyt miinaajakoin vioittamia lehtiä, jotka on talletettu alkuperäiseltä löytöseudulta jo 1800-luvulla. Tämä havainto tukee käsitystä, että lajin alkuperä on todellakin Balkanilla.[7] Myös lajin DNA-sormenjälki on tarkoin tutkittu, eikä kastanjamiinaajakoita sen perusteella esiinny alueilla, joilla elää muita Cameraria-suvun lajeja.[4]
Perhoset elävät puistoissa ja puutarhoissa, joissa kasvaa toukan ravintokasveja. Aikuiset perhoset lentelevät öisin ja tulevat valolle. Naaras munii lehtien yläpinnoille yksitellen noin 80 munaa joista kuoriutuvat toukat kaivautuvat lehden sisään. Toukat syövät lehtiin pyöreähköjä miinoja, jotka kuivuvat ruskeiksi ja joita voi olla kussakin lehdessä jopa sata ja pahimmillaan lähes koko lehti on ruskea. Hevoskastanjalle perhosten aiheuttama tuho ei yleensä ole kuolemaksi, mutta lisää etenkin kaupunkialueilla puiden kasvuolosuhteista aiheutuvaa stressiä. Erityisesti ruskeiksi kuivuneet puut ovat merkittävä esteettinen haitta. Toukkavaiheita on neljä ja lopuksi toukka koteloituu miinan sisään. Saapuessaan uudelle elinpaikalle perhoset kotiutuvat aluksi muutamiin yksittäisiin puihin, mutta joidenkin vuosien kuluttua valtaavat räjähdysmäisesti kaikki alueen ravinnoksi sopivat puut. Koska hevoskastanja itsessään on Euroopassa suurelta osin vieraslaji, miinaajakoilla ei ole mainittavasti hevoskastanjan tarjoamasta ravinnosta kilpailevia lajeja.[6][4]
Laji talvehtii kotelovaiheessa siten, että kesän aikana jokaisen sukupolven toukista noin kolmasosa jää koteloksi talvehtimaan. Tällöin seuraavana keväänä kuoriutuvien perhosten lukumäärä on tavattoman suuri ja koko paikallinen populaatio pääsee kasvamaan äärimmäisen nopeasti.[4]
Niin ikään outona piirteenä kastanjamiinaajakoilta ei tunneta lainkaan sille erikoistuneita loisia. Erilaiset generalistiset parasitoidit tuhoavat vain noin 10 % toukista ja Puolassa tehtyjen kasvatuksissa noin 75 % kaikista loisista oli Minotetrastichus-suvun kiilupistiäisiä.[6]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukan ravintokasvi on hevoskastanja (Aesculus hippocastanum) sekä satunnaisesti myös muut hevoskastanjat (Aesculus) ja vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus).[4][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b UK Moths (englanniksi)
- ↑ Fauna Europaea (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Lenninsiipi: joulu 2007
- ↑ UK Forestry Commission (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ↑ a b c d e f NOBANIS (englanniksi)
- ↑ Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Lajitietokeskus: Kastanjamiinaajakoi (kastanjamiinakoi) – Cameraria ohridella
- Vieraslajit: Kastanjanmiinakoi (Cameraria ohridella)
- Cameraria homepage (englanniksi) (saksaksi)
- Natural History Museum (englanniksi)
- Euroopan suurin ampiainen palasi Suomeen YLE Uutiset 6.6.2013
- British Leafminers (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Cameraria ohridella (horsechestnut leafminer)
- Pherobase: Semiochemicals of Cameraria ohridella, the Horse chestnut leafminer (englanniksi)