Kasper Wrede (jääkäri)
Casper (Kasper) Fabian Wrede af Elimä (24. lokakuuta 1892 Eura – 16. lokakuuta 1921 Lakembe, Fidži) oli suomalainen jääkäriylikersantti,[1][2] joka muistetaan parhaiten toiminnastaan Suomen ilmailun uranuurtajana.
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasper Wrede kuului Wrede af Elimä -vapaaherrasukuun.[3] Hänen vanhempansa olivat kihlakunnantuomari, vapaaherra Kasper Hjalmar Wrede ja Anna Sofia Ihre ruotsalaisesta aatelissuvusta numero 2043.[4] Senaattori Otto Wrede ja "Parkanon paroni" Gustaf Wrede olivat Kasper Wreden setiä, "vankien ystävä" Mathilda Wrede oli hänen tätinsä.[3] Hänen sisarensa oli Eva Wrede.
Wrede kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1913 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkosi Dresdenin teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1913–1914. Wrede liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Wrede sijoitettiin joukon 1. komppaniaan, mutta hänet vapautettiin palveluksesta hänellä todetun sairauden johdosta jo 15. huhtikuuta 1915.[1][2]
Lentäjän tie
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksasta Wrede suuntasi kulkunsa Ruotsiin ja siellä hän opiskeli vuonna 1916 Thulinin lentokoulussa Ljungbyhedissä. Ruotsista hän matkusti Yhdysvaltoihin vielä vuonna 1916 ja pääsi töihin Curtissin lentokonetehtaille Buffaloon. Lento-opintojaan hän jatkoi Newport Newsin lentokoulussa vuodet 1917–1918 ja 21. helmikuuta 1917 Amerikan Ilmailuklubi myönsi hänelle ilmeisesti ensimmäisenä suomalaisena kansainvälisen lentokoneohjaajantodistuksen nro 661. Tämän todistuksen saannin edellytyksenä suoritettu koelento tehtiin Curtiss JN-4 -koneella. Suomeen Wrede palasi sisällissodan jälkeen syksyllä 1918. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen kersantiksi ylennettynä 12. lokakuuta 1918 ja hänet sijoitettiin Hermannin lento-osastoon. Hermannin lento-osastosta hän siirtyi mekaanikoksi Lentopataljoonaan ja edelleen Utin lentoasemalle, missä hän työskenteli lyhyen ajan. Armeijasta hän erosi 16. tammikuuta 1919 lentoupseeriksi koulutettavaksi yli-ikäisenä ylikersanttina (ikäraja oli 25) ja matkusti Australiaan. Wrede vuokrasi Fidžiltä pienen aution Yangasa-nimisen saaren[5], jolla hän kuoli 16. lokakuuta 1921 erakkona vaikeaan sairauteen. Hän oli saapunut Fidžille syksyllä 1920 Suomen Sydneyn konsulin Kaarlo Johannes Nauklérin (1889–1921) seurassa ja jäänyt sitten asumaan yksin vuokraamalleen saarelle.[6][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
- ↑ a b Veli-Matti Autio: Wrede (1200 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Finlands ridderskaps och adels kalender, 1956, sivu 538. Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive).
- ↑ Queer Island Hermit Americus Times-Recorder. 15.7.1921.
- ↑ Suomalainen erakko Fidshisaarilla, Iltalehti, 26.03.1921, nro 69, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Geni.com : Kaarlo Johannes Nauklér
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasper Fabian Wreden Uusi haaste Killalle (Arkistoitu – Internet Archive)
- Suomen lentäjälegendan hurja tarina – rakensi koneen lokin avulla, petkutti Venäjää ja kuoli erakkona. Yle 13.8.2015.
