Kasikko
| Kasikko Березняки, Bereznjaki |
|
|---|---|
 Kasikko ja Valkovitsa vuoden 1860 kartalla. |
|
  Kasikko |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Kattila |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2010) | 10 |
Kasikko[1] (ven. Березняки́, Bereznjaki) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Kattilan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Syväjärven länsipuolella 18 kilometriä Kattilasta luoteeseen. Kylässä on kymmenen asukasta (vuonna 2010)[2].
Jaaman ujestin Toldogan pogostaan kuulunut kylä mainitaan autiona ruotsalaisten 1600-luvun alussa laatimassa maakirjassa[3]. Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 siellä asui 117 vatjalaista ja kaksi savakkoa[4] Kylän talonpojat olivat 1860-luvulle saakka viereisen kartanon maaorjia,[5][6] jotka kuuluivat aluksi Soikkolan ja vuodesta 1878 lähtien Valkovitsan ortodoksiseen seurakuntaan[7].
Kasikon kartanon perusti 1700-luvun lopussa valtioneuvoksen leski Darja Polenova. Myöhemmin sen omisti sensorina sekä Vestnik Jevropy ja Russkaja starina -lehtien toimittajana tunnettu Nikolai Kruze, joka rakensi sinne myllyn ja majatalon kapakoineen. Hänen perillisensä perusti vuonna 1911 sahan läheiselle Mustajoelle. Kartanosta muistuttavat nykyään vain sen puiston vanhat puut.[8]
Venäjän keisarikunnan hallintorakenteen puitteissa Kasikko kuului Pietarin kuvernementin Jaaman kihlakunnan Luutsan volostiin. Neuvostoaikana Kasikko kuului ensin Villikaisin[9][10] ja myöhemmin Kattilan kyläneuvostoon[11]. Vuonna 1997 siellä oli 28[12] ja vuonna 2007 kuusi asukasta[13].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 33. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2
- ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 29.6.2014. (venäjäksi)
- ↑ Jordeböcker öfver Ingermanland – Pistsovyje knigi Ižorskoi zemli: tom 1, s. 54. Sankt-Peterburg: Tipografija Imperatorskoi akademii nauk, 1859.
- ↑ von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 20. St.-Petersburg. Määritä julkaisija!
- ↑ Opisanije Sankt-Peterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam, s. 69. Sankt-Peterburg: Gubernskaja tipografija, 1838.
- ↑ Alfavitnyi spisok seleni po ujezdam i stanam Sankt-Peterburgskoi gubernii, s. 23. Sankt-Peterburg: Tipografija gubernskogo pravlenija, 1856.
- ↑ Kertomus Valkovitsan seurakunnasta countrysite.spb.ru. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 29.6.2014. (venäjäksi)
- ↑ Murašova, N.V. & Myslina, N.P.: Dvorjanskije usadby Sankt-Peterburgskoi gubernii: Kingiseppski raion, s. 179–181. Sankt-Peterburg: Informatsionnyi tsentr ”Vybor”, 2003. ISBN 5-93518-028-6
- ↑ Rykšin, P. Je.: Administrativno-territorialnoje ustroistvo Leningradskoi oblasti, s. 239. Leningrad: Izdatelstvo Lenoblispolkoma i Lensoveta, 1933. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2014). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 222. Leningrad: Lenizdat, 1973. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2014). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti: spravotšnik, s. 68. Leningrad: Lenizdat, 1990. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2014). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 69. Sankt-Peterburg: Komitet po voprosam gosudarstvennoi služby i mestnogo samoupravlenija pri gubernatore Leningradskoi oblasti, 1997. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2014). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 93. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2014). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)