Karvaskääpä
| Karvaskääpä | |
|---|---|
.JPG) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Incertae sedis |
| Suku: | Amaropostia |
| Laji: | stiptica |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Karvaskääpä (Amaropostia stiptica, syn. Postia stiptica), joskus myös nimellä karvashaprakääpä, on Suomessa yleisesti tavattava kääpälaji. Se aiheuttaa etenkin kuusille ruskolahoa, mutta voi elää myös muissa havupuissa ja harvoin lehtipuissakin. Lehtipuilla tavattava muoto oletettiin aiemmin omaksi lajikseen, mahlakääväksi (Postia immitis), mutta dna-vertailujen perusteella kyseessä on sama laji.[1][2]
Karvaskääpä kasvattaa yksivuotisen pileaattisen itiöemän, joka on muodoltaan typäkkä tai kiilamainen ja sen kokonaispaksuus tyvessä on 1–5 cm. Yläpinta on vyöhykkeettömän liidunvalkoinen ja tuoreena tahmea, kuivana se kellastuu voin väriseksi ja koko itiöemä muuttuu kovaksi ja lohkevaksi. Alapinnan väritys muuttuu samalla tavalla, pillejä on 4–6 millimetrillä. Kuivan itiöemän lohkopinnassa vaalean mallon ja ruskeaksi muuttuvien pillien väriero on selvä. Karvaskääpä maistuu polttavan kitkerälle. Lehtipuissa elävän muodon itiöemä on ohuempi ja maku lievempi, kuivuessaan se pysyy melko pehmeänä ja väriltään valkoisena tai muuttuu rusehtavaksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 319. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0