Karvakuonovompatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karvakuonovompatti
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Harvaetuhampaiset Diprotodontia
Alalahko: Vombatiformes
Heimo: Vompatit Vombatidae
Suku: Lasiorhinus
Laji: latifrons
Kaksiosainen nimi

Lasiorhinus latifrons
(Owen, 1845)[1]

Lajin levinneisyys
Lajin levinneisyys
Katso myös

  Karvakuonovompatti Wikispeciesissä
  Karvakuonovompatti Commonsissa

Karvakuonovompatti eli etelänkarvakuonovompatti (Lasiorhinus latifrons)[2][3] on yksi maailman kolmesta vompattilajista, ja muodostaa yhdessä pohjankarvakuonovompatin (Lasiorhinus krefftii) kanssa Lasiorhinus-suvun. Laji elää eteläisessä Australiassa, jossa se on silmälläpidettävä.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvakuonovompatin ruumis on vahva ja hyvin kaivamiseen sopeutunut. Se painaa noin 20–30 kg. Ruumis on lähes metrin pituinen, jalat ovat lyhyet ja voimakkaat. Häntä on pieni ja usein eläimen tuuhean karvan peittämä.

Karvakuonovompatti on kasvinsyöjä. Se syö pääosin tuoretta ruohoa ja heinäkasveja. Kuivien kausien aikana se joutuu turvautumaan pienten pensaiden lehtiin ja varsiin sekä joissakin tapauksissa myös juuriin.

Karvakuonovompatit ovat tehokkaita kaivajia. Ne voivat kaivaa etujaloillaan 150 metrin säteelle ulottuvia luolastoja ja yhdellä karvakuonolla voi olla pesänään useampi luolasto.[4]

Karvakuonovompatti saa poikasia kerran vuodessa, yleensä syyskuun ja joulukuun välisenä aikana, jos sadeolosuhteet ovat sopivat. Yleensä naaras synnyttää kerralla 1-2 poikasta. Poikaset syntyvät hyvin pienikokoisina, minkä jälkeen ne kehittyvät ja kasvavat emonsa pussissa. Karvakuonovompatit elävät luonnossa keskimäärin 14-vuotiaiksi.

  1. a b Woinarski, J. & Burbidge, A.A.: Lasiorhinus latifrons IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.9.2016. (englanniksi)
  2. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
  3. Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1
  4. Luonnossa: Nisäkkäät 1 s. 113
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.