Kartusiaani
| Kartusiaani | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa: | Ranska |
| Rodun syntyaika: | n. 1500-luku |
| Rodun lyhenne: | CHA |
| Kategoria: | III |
| Ulkonäkö ja terveys | |
| Turkki: | lyhyt |
| Paino: |
urokset 5–8 kg, naaraat 4–5 kg |
Kartusiaani (ransk. Chartreux) on kissarotu. Se on vanha ranskalainen alkuperäisrotu, joka tunnetaan ainakin 1500-luvulta alkaen.[1] Kantamuodoltaan lyhytkarvainen kartusiaani on väriltään aina sininen. Luonteeltaan kartusiaanit ovat rauhallisia ja seurallisia.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kartusiaanilla on kaksikerroksinen turkki, jonka kerrokset eli pohjavilla ja päällyskarva ovat samanpituiset. Kartusiaani on lihaksikas ja kookas kissa. Urokset ovat huomattavasti suurempia kuin naaraat. Uroksen paino on tavallisesti noin 5–8 kg ja naaraan noin 4–5 kg. Yksilöt kehittyvät hitaasti ja ovat lyhytikäisiä. Uros on täysin kehittynyt vasta 4–5-vuotiaana, naaras 2–3-vuotiaana. Ne saattavat elää vain seitsemän vuotta.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset maininnat kartusiaaneista ovat 1500-luvulta. Ne kulkeutuivat Ranskaan noin 400–500 vuotta sitten Aasiasta ristiretkeläisten mukana. Ranskankielinen nimitys "Chartreux" tuli 1600-luvun aikana. Luonnontieteilijät Linnaeus ja Buffon antoivat sille latinankielisen nimen (Felis catus coeruleus, "sininen kissa") erotuksena tavallisesta kotikissasta (Felis catus domesticus).[2] Vaikka kartusiaanit tunnettiin ranskalaisina kissoina, niitä pidettiin tavallisen kansan kissoina. Niitä arvostettiin tuohon aikaan varsinkin nahkansa ja lihansa takia ja rotan pyydystäjinä.[3]
Kartusiaani on tullut yleisemmäksi kasvatuksen laajennuttua. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ranskalaiset kissankasvattajat kiinnostuivat vanhan kissarodun säilyttämisestä. Toisen maailmansodan jälkeen ei kartusiaanien luonnonkantoja enää ollut, ja siitä asti yksilöitä on saanut vain kasvattajilta. Kartusiaanit ovat vieläkin melko harvinaisia ympäri maailmaa, myös Ranskassa. Suomessa oli kartusiaanin nimellä kissoja 1960–1970-luvuilla. Kun FiFe (Fédération Internationale Féline) 1977 uudelleen eriytti kartusiaanin ja sinisen britin standardin[4], katosivat kartusiaanit Suomesta. Vuonna 1999 tuotiin Suomeen ensimmäinen kartusiaani yli 20 vuoden tauon jälkeen.
Luonne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kartusiaanit ovat muihin rotuihin verrattuna hyvin hiljaisia. Ne ovat muutenkin säyseitä, lapsiystävällisiä ja sopeutuvia. Kartusiaanit monien kissojen tapaan pitävät toistuvasta päivärytmistä, eivätkä kovin isoista muutoksista. Kartusiaanit ovat hyvin "koiramaisia" kiintymykseltään ja käytökseltään. Ne oppivat nimensä yleensä kohtalaisen nopeasti ja tulevat luokse kutsusta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- http://www.sinimirrin.fi/KARTUSIAANI.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.kolumbus.fi/~w454379/yhdistys/
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pocket guide to cats, s. 244. Rochester: Grange, 2008. 520594051 Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 13.11.2019).
- ↑ Marine Masson: Performances de reproduction dans l’espèce féline en élevage en France, 2016. Artikkelin verkkoversio. (pdf) (ranskaksi)
- ↑ Starbuck, Orca: The Chartreux Cat web.mit.edu. 23.2.1999. Viitattu 16.11.2019.
- ↑ FiFE Standards, Category 3 (pdf) (s. 33-36) .fifeweb.org. 1.1.2019. Arkistoitu 11.4.2019. Viitattu 24.11.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kartusiaani Wikimedia Commonsissa
