Kartiokohokki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kartiokohokki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Kohokit Silene
Laji: conoidea
Kaksiosainen nimi

Silene conoidea
L.

Katso myös

  Kartiokohokki Wikispeciesissä
  Kartiokohokki Commonsissa

Kartiokohokki (Silene conoidea) on Välimeren alueelta kotoisin oleva violetinpunakukkainen kohokkikasvi.

Yksivuotinen kartiokohokki kasvaa 10–30 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on pysty, tavallisesti haaraton, lyhytkarvainen ja yläosastaan tiheään nystykarvainen. Lehdet ovat varressa vastakkain. Ylemmät varsilehdet ovat kapeita, leveämmästä tyvestään vähitellen suippenevia. Kukinto on yksi- tai vähäkukkainen. Kukkien verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on ulkoverhiötön, noin 2 cm pitkä, kartiomainen, pitkä- ja kapealiuskainen ja typäkkätyvinen. Verhiön väri vaihtelee vihreästä tumman sinipunaiseen ja se on voimakkaasti 30-suoninen. Terälehdet ovat väriltään violetinpunaisia. Suomessa kartiokohokki kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on 15–16 mm pitkä kota.[1][2]

Laji muistuttaa suuresti sukulaislaji hietakohokkia (S. conica).[2]

Kartiokohokki on kotoisin Välimeren alueelta ja Lounais-Aasiasta. Laji on levinnyt esimerkiksi Pohjois-Eurooppaan muun muassa apilansiemenen mukana.[3] Pohjoismaissa lajia on tavattu ainoastaan Suomessa, jossa sitä on tavattu Etelä-Suomessa sekä pohjoisempana Pohjanlahden rannikolla.[3][2]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartiokohokki on Suomessa satunnainen uustulokas. Sitä on tavattu persianapilakylvöksissä, joutomailla, kaatopaikoilla ja myllyillä.[3]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 118, 122.
  2. a b c Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 152.
  3. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 122.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]