Kartanolääni
Kartanolääni on keskiaikainen ruotsalainen hallintoyksikkö, jota käytettiin uudisasutusalueilla ennen varsinaisen hallinnon vakinaistumista. Kartanoläänejä perustettiin lähinnä Uudellemaalle, etenkin sen itäosiin, mutta myös Varsinais-Suomesta tunnetaan kaksi kartanolääniä. Kartanolääni oli eräänlainen välivaihe, kunnes suuremmat linnat oli saatu valmiiksi ja valta keskitettyä niiden ympärille.[1] Kartanoläänien merkitys muuttui ajan myötä, ja ne lakkautettiin turhina 1600-luvulla.[2]
Kartanoläänejä alettiin perustaa Suomen rannikolle 1200-luvulla. Läänin keskuksena oli kruununkartano, joka toimi hallinnollisena ja sotilaallisena keskuksena. Aluksi kruununkartanoita myös hieman linnoitettiin. Kartanoiden ylläpitämiseksi niille annettiin läänitys, jonne asutettiin ruotsalaisia talonpoikia. Varhaisissa asiakirjoissa talonpojista käytetään nimitystä colonis, siirtokuntalaiset. Talonpojat olivat työ- ja verovelvollisia kruununkartanolle, joka puolestaan maksoi veronsa suoraan kruunulle.[1] Kartanoläänien sotilaallinen merkitys väheni 1300-luvulla, mutta ne säilyttivät erityisen hallinnollisen asemansa ja vero-oikeutensa. Kartanoläänit muodostivat omat käräjäpiirinsä ja verokuntansa ja vastasivat monella tapaa 1300- ja 1400-luvuilla muodostuneita hallintopitäjiä.[3] 1500- ja 1600-lukujen aikana kartanoläänien tehtävät ja oikeudet alkoivat siirtyä läheisille hallintopitäjille ja kartanoläänit laukkautettiin vaiheittain.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alifrosti, Kari ; Luoto, Jukka: Sauvon historia I, s. 83–84. Sauvon kunta, 1990. ISBN 9529025688