Kartanokimalainen
| Kartanokimalainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Alalahko: | Hoikkatyviset Apocrita |
| Osalahko: | Myrkkypistäiset Aculeata |
| Yläheimo: | Mesipistiäismäiset Apoidea |
| Heimo: | Aitomehiläiset Apidae |
| Alaheimo: | Apinae |
| Tribus: | Bombini |
| Suku: | Kimalaiset Bombus |
| Alasuku: | (Pyrobombus) |
| Laji: | hypnorum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bombus hypnorum |
|
| Synonyymit | |
|
Apis hypnorum |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kartanokimalainen (Bombus hypnorum) on kimalaisten sukuun kuuluva mesipistiäislaji. Muista kimalaislajeista poiketen se pesii usein rakennuksissa.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kartanokimalainen on musta kimalaislaji, jonka keskiruumin selkäpuoli on kokonaan oranssinruskea ja takaruumin kärki kirkkaanvalkoinen. Ruskeaa väriä on etenkin koiraalla myös takaruumiin tyvessä sekä pään etuosassa. Ruumiin pituus 11–20 mm.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kartanokimalaista tavataan suuressa osassa Eurooppaa. Se puuttuu Välimeren ympäristöstä. Britteinsaarilta laji tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 2001 ja on levinnyt siellä hyvin nopeasti ollen paikoitellen jo yleinen[4]. Laji tavattiin Islannista ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja sen odotetaan leviävän sielläkin nopeasti.[5] Suomessa se esiintyy koko maassa, mutta harvinaistuu pohjoista kohti.[3]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun kimalaispesät yleensä ovat maan alla, kartanokimalainen pesii puunkoloihin ja rakennuksiin, mihin sen nimikin monilla kielillä viittaa. Se kelpuuttaa pesäpaikaksi myös linnunpöntöt ja pystyy häätämään sinne jo asettuneen pikkulinnun. Pesän sisäänkäynti on ulkokautta, mutta asuinrakennuksissa sijaitsevista pesistä kimalaisia eksyy usein sisätiloihinkin. Pesät ovat monesti suuria. Yhdessä pesässä saattaa olla jopa 400 työläistä. Laji on kimalaiseksi aggressiivinen ja yhdyskunta puolustaa pesää tarvittaessa kiivaasti.[3][6] Pesässä loisii joskus kartanoloiskimalaisia.[3]
Lajin ominta ympäristöä ovat niityt ja kedot sekä kaupunkiympäristöt. Lyhyen imukärsänsä vuoksi kartanokimalainen ei pääse käsiksi pitkätorvisten kukkien meteen. Se on kuitenkin monien puutarhakasvien keskeinen pölyttäjä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bombus hypnorum IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Juho Paukkunen: Kartanokimalainen – Bombus hypnorum Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d e Seppo Parkkinen, Juho Paukkunen & Ilkka Teräs: Suomen kimalaiset. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-454-5 s. 70, 74, 80, 112, 154.
- ↑ Bombus hypnorum monitoring (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (viitattu 27.4.2018)
- ↑ Pierre Rasmont & Stéphanie Iserbyt: Atlas of the European Bees: genus Bombus (englanniksi) (viitattu 27.4.2018)
- ↑ Artsdatabanken (norjaksi) (viitattu 26.4.2018)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Kartanokimalainen (Bombus hypnorum)
- Ötökkätieto: Kartanokimalainen (Bombus hypnorum)
- Artdatabanken (ruotsiksi)
- Artsdatabanken (norjaksi)
- UniProt: Bombus hypnorum (Tree bumblebee) (Pyrobombus hypnorum)(englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Bombus hypnorum, the Tree bumblebee (englanniksi)