Haaparannan rata

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Karlsborgin rata)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Haaparannan rata
Haparandabanan
Perustiedot
Reitti BodenHaaparanta
Rakennettu 19001915
Avattu 1915
Lakkautettu vanha rataosuus Morajärvi–Karunki–Haaparanta
Omistaja Ruotsin valtio
Ylläpitäjä Liikennevirasto
Liikenne
Liikennöitsijä(t) Green Cargo
Tavarajunia / vrk 2–6
Tekniset tiedot
Pituus Boden–Kainuu–Haaparanta 163 km, vanha rautatie 165 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 435 mm
Sähköistys 15 kV 16 2/3 Hz
Sallittu nopeus 90 km/h–140 km/h–250 km/h
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus Boden–Haaparanta
Ohjauskeskus Boden
Miehitetyt asemat Boden
Suojastus kyllä
Kulunvalvonta ERTMS taso 2
Aiheesta muualla
Järnväg.net: Haparandabanan

Haaparannan rata (ruots. Haparandabanan) on Ruotsin rataverkon osuus Bodenista Morajärven ja Kainuun (Kalixin) kautta Haaparannalle. Rataosa on yksiraiteinen ja kuuluu Ruotsin rataverkon runkoratoihin. Bodenin rautatieasemalta on yhteys Luulaja–Kiiruna–Narvik-radalle. Radan alkuperäinen linjaus kulki Morajärveltä Haaparannalle sisämaassa Karungin kautta. Vuonna 1961 rataosaan liitettiin 50 kilometrin mittainen sivurataosuus Morajärveltä Kainuuseen ja edelleen Karlsborgin paperitehtaille. Tämä rataosuus on uuden Kainuu–Haaparanta-radan valmistumisen myötä nykyisin osa varsinaista Haaparannan rataa, ja vanha päälinja Karungin kautta on lakkautettu.[1]

Peruskorjaushanke

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin rataverkkoa hallinnoiva Ratavirasto aloitti 2000-luvun alussa selvitystyön, jonka tarkoituksena oli tutkia rataosien Boden–Morajärvi sekä Morajärvi–Kainuu sähköistämistä ja muuttamista kauko-ohjatuiksi.

Rataosan Boden–Kainuu perusparannustyöt ja rataosan Kainuu–Haaparanta rakennustyö etenivät kesään 2006 mennessä siihen vaiheeseen, että ensimmäinen ratatyöjuna liikennöi Kainuun ja Haaparannan välisen uuden rataosan ensimmäisellä osalla.[1] Ratatöiden yhteydessä liikennepaikat rataosilla Boden–Morajärvi sekä Morajärvi–Kainuu uusittiin ja varustettiin sähköisin liikenteenohjauslaittein. Samalla rataosan kiskotus uusittiin. Heinäkuussa 2007 Avaforsin rautatieasema siirrettiin kauko-ohjaukseen, liikennepaikan kaukokäyttö tapahtuu Luulajan rautatieasemalta käsin.

Osuus Bodenista Kainuuseen sähköistettiin rataosan peruskorjauksen yhteydessä vuosina 2008–2011 ja ensimmäinen sähkövetoinen juna Kainuuseen liikennöi vuoden 2011 lopulla. Kaupallinen sähkövetoinen tavaraliikenne Kainuusta Haaparannalle alkoi aamulla 10. joulukuuta 2012 klo 6.00. Ensimmäinen kaupallisen liikenteen juna uudella radalla oli tavarajuna nro 6000 Bodenista Haaparannalle. Vanha rataosuus Morajärveltä Karungin kautta Haaparannalle lakkautettiin 8.12.2012.[2] Radalla on tason 2 mukainen eurooppalaisen junankulunvalvonnan liikenteenohjausjärjestelmä.[1]

Suurimmat sallitut ajonopeudet Haaparannan radalla vaihtelevat: vanhimmalla rataosuudella Boden–Morajärvi 90 km/h, myöhemmin rakennetulla osuudella Morajärvi–Kainuu 140 km/h, sekä hiljattain valmistuneella osuudella Kainuu–Haaparanta 250 km/h. Rataosuudella kulkee toistaiseksi kuitenkin vain tavarajunia, joiden huippunopeus on 100 km/h.

Uusi rataosuus Kainuu–Haaparanta mahdollistaa matkustajajunien ajamisen nykyistä bussiyhteyttä nopeammin Luulajan ja Haaparannan välillä. Norrbottenin junaliikennettä hallinnoiva Norrtåg on osoittanut kiinnostusta harjoittaa henkilöliikennettä reitillä koko 2010-luvun ajan. Matkustajaliikenne Haaparannan välillä alkoi 1. huhtikuuta 2021 kahdella päivittäisellä vuoroparilla Luulajaan ja yhdellä Uumajaan. Matka-aika Luulajaan on hieman alle kaksi tuntia, ja siihen sisältyy pysähdykset Bodenissa ja Kainuun uudella matkakeskuksella. Liikenteessä käytettävien Regina-junien huippunopeus on 200 km/h.[3]

Radan rakentaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uutta Haaparannan rataa Kalixissa.
Haaparannan rautatieasema.
Karungin rautatieasema.

Rata Haaparannalle valmistui 1900-luvun alussa useissa osissa. Vuonna 2012 rataosuus siirtyi uudelle linjaukselle rannikkoa pitkin.

  • 1900: Boden–Niemisel
  • 1902: Niemisel–Morajärvi
  • 1910: Morajärvi–Lapinjärvi
  • 1913: Lapinjärvi–Karunki
  • 1914: Karunki–Ylitornio
  • 1915: Karunki–Haaparanta
  • 2012: Kainuu–Haaparanta


Henkilöliikenne rataosalla Karunki–Ylitornio päättyi vuonna 1984 ja tavaraliikenne vuonna 1986, jonka jälkeen radan kiskotus purettiin. Radan sillat ovat kuitenkin jäljellä.

Vuonna 1986 otettiin käyttöön Morajärven ja Lapinjärven välinen 3,6 kilometrin mittainen rataoikaisu, joka lyhensi matkaa 1,5 kilometriä.[1][4] Samalla Räktjärven rautatieasema jäi syrjään ratalinjalta ja lakkautettiin. Vanha rataosuus sekä Lillån-joen ylittävä rautatiesilta purettiin.[5] Uusi ratalinja kulkee lähes viivasuorana Stråkanista Lill-Galbergetin juurelle ja ylittää Furuträsketin järven maapenkereellä.[4][6]

Risteävät rataosat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c d Järnväg.net Haparandabanan Jarnvag.net. Viitattu 12.1.2008. (ruotsiksi)
  2. Trafikstart på Haparandabanan Trafikverket. Arkistoitu 3.1.2013. Viitattu 26.12.2012. (ruotsiksi)
  3. Nyström, Ulf: Nystart för persontåg i norr Järnvägar. 20.11.2020. Arkistoitu 23.11.2020. Viitattu 25.11.2020. (ruotsi)
  4. a b Lantmäteriet-karttapalvelu .lantmateriet.se.
  5. Lillån-joen rautatiesillan maatuet[vanhentunut linkki], viitattu 12.1.2008
  6. Haparandabanans trafikstart ger stor miljövinst Trafikverket. Viitattu 16.12.2012. (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]