Karl Tiander

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karl Tiander (27. heinäkuuta 1873 Pietari – 19. joulukuuta 1938 Helsinki[1]) oli Pietarista Suomeen muuttanut kirjallisuuden- ja historiantutkija, joka toimi myös kirjeenvaihtajana[2].

Karl Tiander syntyi Loviisasta kotoisin olleen kultasepän perheeseen. Hän aloitti koulunkäyntinsä Pietarin saksalaisessa kimnaasissa ja jatkoi opintojaan Pietarin yliopistossa.[3] Tiander suoritti maisteritutkinnon vuonna 1906 ja väitteli tohtoriksi 1915. Hän oli Pietarin yliopiston romaanis-germaanisen filologian yksityisdosenttina 1902–1917. Vuonna 1917 hän muutti Suomeen ja toimi opettajana Helsingin yliopistossa vuoteen 1919 saakka, oli Hufvudstadsbladet- ja Fyren-lehtien toimittajana sekä johti Fundament-kustantamoa. Hän oli Hufvudstadsbladetin sotakirjeenvaihtajana Aunuksen retken aikana toukokuussa 1919 ja vieraili retkikunnan esikunnassa Vitelen kylässä. Heinäkuussa 1919 hän seurasi Hatsinassa Nikolai Judenitšin Luoteisarmeijan epäonnistunutta hyökkäystä Pietarin suuntaan. Myöhemmin Tiander oli opettajana Riian yliopistossa Latviassa vuoteen 1922 saakka. Vuosina 1922–1937 Tiander oli suomalaisten sanomalehtien kirjeenvaihtajana Saksassa.[2][4][5] Palattuaan Suomeen vuonna 1937 hän työskenteli Helsingin yliopiston kirjaston Venäjän osastossa sekä hollantilaisen lehtiyhtymän kirjeenvaihtajana[3].

Tiander erikoistui tutkijana Skandinavian maiden historiaan ja kirjallisuuden historiaan. Diplomityössään vuonna 1906 hän tutki Pohjois-Euroopan kansojen käyttämiä merireittejä Valkoiselle merelle. Hän analysoi islantilaisten saagojen ja norjalaisten kronikkojen sisältöä. Tohtorinväitöskirjassaan Tiander puolusti kolmea osaa Tanska-Venäjä-tutkimuksistaan. Myöhemmin hän siirtyi tutkimaan taidehistoriaa. Vuonna 1911 hän julkaisi esseen teatterin historiasta Venäjällä ja Länsi-Euroopassa ja vuosina 1915-1916 neliosaisen tutkimuksen antiikin ja eurooppalaisen kirjallisuuden historiasta.[2]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Поездки скандинавов в Белое море. Sankt Peterburg 1906
  • Культовое пьянство и древнейший алкогольный напиток человечества. Sankt Peterburg 1908
  • Очерк истории театра в Западной Европе и России. Harkova 1911
  • Датско-русские исследования. Sankt Peterburg 1912-1915
  • Turgenjev i dansk aandsliv. Gyldendal, Kjøbenhavn 1913
  • Общий курс истории античных и западных литератур. Petrograd 1915-1916
  • Финляндія и Россія. Petrograd 1917
  • Что такое нация. Moskva 1918
  • Tolstojs Lebenstragödie. 1925
  • Das Erwachen Osteuropas. Die Nationalitätenbewegung in Russland und der Weltkrieg. Erinnerungen und Ausblicke. Wilhelm Braumüller, Wien, Leipzig 1934
  • Синкретизм и дифференциация поэтических видов: морфология романа. 2012

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Professor Karl Tainder död. Hufvudstadsbladet, 20.12.1938, s. 9. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ a b c Тиандер Карл Фридрихович (1873 — 1938), Биографика СПбГУ. Санкт-Петербургский государственный университет
  3. ↑ a b Prof. Karl Tiander kuollut. Helsingin Sanomat, 21.12.1938, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Aapo Roselius ja Oula Silvennoinen: Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1981-1921. Tammi 2019, Tiander sotakirjeenvaihtajana luvut Imperium Fennicum ja Tänne asti tuli Aleksanteri.
  5. ↑ Professor Karl Tiander måste lämna Riga universitet, Arbetarbladet, 27.10.1922, nro 124, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karl_Tiander&oldid=21646905”