Carl Nathanael af Klercker
Carl Nathanael af Klercker, vuoteen 1780 Klerck, (1. marraskuuta 1734 Kågerödin pappila, Skåne – 18. huhtikuuta 1817 Tukholma[1]) oli ruotsalainen sotilas ja vapaaherra (vuodesta 1809).
Sotilaskartoittaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa vuodesta 1776 työskennellyt af Klercker laati eteläisestä Suomesta laajan sotilaallisen rekognosointikartaston. Karttoja säilytetään Ruotsin Sota-arkistossa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi niistä vuonna 1989 karttoja näköispainoksina sisältävän Kuninkaan kartaston Suomesta 1776–1805.[2] Myöhemmin kartastosta on julkaistu uusi laitos. Kuninkaan kartastoon liittyviä af Klerckerin johtamia suuria kartoitustöitä ovat myös vuonna 2009 Suomessa kirjana julkaistu Kuninkaallinen merikartasto 1791–1796 Suomenlahden alueelta[3] ja eteläisen suomen rekognosointikartoista johdetut tiekartat, jotka julkaistiin vuonna 2010 nimellä Kuninkaan tiekartasto Suomesta 1790.[4]
Muu sotilasura ja Suomen sodan ylipäällikkyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotilasuransa Klercker aloitti 17-vuotiaana.[5] Vuonna 1761 hän yleni Pommerin sodassa luutnantiksi, jonka jälkeen hän eteni saaristolaivaston everstiluutnantiksi.[5] Hän toimi Viaporin komentajana vuosina 1791–1795 sekä 1797–1801.[5]
Suomen sotaan iäkäs kenraaliluutnantti af Klercker osallistui aluksi Suomen ylipäällikön Wilhelm Mauritz Klingsporin alaisuudessa ja sijaisena. Af Klercker aloitti helmikuun alussa 1808 toimet Suomen puolustuksen tehostamiseksi ja käynnisti liikekannallepanon. Venäläisten aloitettua hyökkäyksensä 21. päivänä helmikuuta hän antoi määräyksen perääntyä tarpeen vaatiessa Hämeenlinnan seudulle, missä ryhdyttäisiin taisteluun. Suunnitelma muuttui, kun Klingspor saapui 1. päivänä maaliskuuta Tukholmasta ottamaan hänelle kuuluneet ylipäällikön tehtävät. Hän määräsi saamiensa ohjeiden mukaisesti peräytymistä jatkettavaksi aina Pohjanmaalle saakka. Syyskuun 29. päivänä 1808 kuningas Kustaa IV Aadolf myönsi Klingsporille eron ylipäällikkyydestä ja määräsi seuraajaksi af Klerckerin. Seuraavana päivänä astui voimaan Lohtajan aselepo.[5][6]
Vuosina 1810–1812 af Klercker toimi Ruotsin sotahovioikeuden puheenjohtajana.[7]
Klercker mainitaan J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa:
»Kunniata ukko Klercker iät päivät saakohon!
Vanhus, vaivan nähnyt, näytti vielä mieltä urohon.
Muistan hänen harmaan päänsä, kun hän ympär' ratsasti
ja kuin isä sulosilmin poikiansa katsasti.»
(J.L.Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat)
Muu toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Af Klercker perusti Träskändan kartanon Espooseen, mutta myi sen vuonna 1810 alaiselleen majuri Per Rudman Bergenstrålelle.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Harju, Erkki-Sakari & Jussi T. Lappalainen (toim.): Kuninkaan tiekartasto Suomesta 1790. Helsinki: SKS ja AtlasArt, 2010. ISBN 978-952-222-235-0
- Harju, Erkki-Sakari & Heikki Tiilikainen (toim.): Kuninkaallinen merikartasto 1791–1796. Helsinki: AtlasArt, 2009. ISBN 978-952-5671-18-6
- Jussi T. Lappalainen, Lars Ericson Wolke, Ali Pylkkänen: Suomen sodan historia 1808–1809. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karttakeskus, 2008. ISBN 978-951-593-197-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Svenskt biografiskt handlexikon (1906)
- ↑ Kuninkaallinen kartasto Suomesta 1776–1805.
- ↑ Harju, Erkki-Sakari & Heikki Tiilikainen (toim.): Kuninkaallinen merikartasto 1791–1796. Helsinki: AtlasArt, 2009. ISBN 978-952-5671-18-6
- ↑ Kuninkaallinen tiekartasto Suomesta 1790.
- ↑ a b c d Suomen sodan historia 1808–1809, s. 45.
- ↑ Zetterberg, Seppo & Pulma, Panu: Autonominen suuriruhtinaskunta, s. 362, 367. Teoksessa Suomen historian pikkujättiläinen. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0
- ↑ Facta. Tietosanakirja Oy, 1969.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Syrjö, Veli-Matti: Klercker, Carl Nathanael af (1734–1817) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
