Karl Klindworth
Karl Ludwig Klindworth (25. syyskuuta 1830 Hannover – 27. heinäkuuta 1916 Stolpe, Saksa) oli saksalainen pianisti, pianopedagogi ja kapellimestari, joka opiskeli muun muassa Franz Lisztin johdolla. Musiikinopiskelunsa hän aloitti viulistina, mutta siirtyi sittemmin pianistiksi. Hänen intohimonsa oli oopperoiden sovittaminen ja soittaminen pianolla. Koska Klindworth ei päässyt Louis Spohrin viuluoppilaaksi, hän pestautui kiertävän teatteriseurueen kapellimestariksi 17-vuotiaana.[1]
Vuonna 1852 Klindworth tapasi Lisztin, joka otti hänet oppilaakseen. Klindworth siirtyi Weimariin, jossa hänen opiskelutovereitaan olivat Hans von Bülow, Peter Cornelius, William Mason ja Joachim Raff. Weimarissa hän tapasi myös Joseph Joachimin, Eduard Reményin sekä Johannes Brahmsin ja Hector Berliozin. Klindworth aloitti opetustyönsä Lontoossa, jossa hän toimi arvostettuna opettajana 1854–1868. Vastaperustetun Moskovan konservatorion johtaja Nikolai Rubinstein houkutteli Klindworthin opettajaksi Moskovaan 1868. Tässä virassa hän toimi seuraavat 14 vuotta.[1]
Rubinsteinin kuoltua 1882 Klindworth palasi Saksaan Berliinin filharmonisen orkesterin kapellimestariksi vuorotellen Joachimin ja Franz Wüllnerin kanssa. Vuonna 1884 hän perusti Berliiniin pianokoulun, joka 1893 yhdistyi Xaver Scharwenkan pianokoulun kanssa. Näin syntyi Klindworth-Scharwenka-konservatorio. Klindworth oli myös merkittävä pianomusiikin julkaisija ja sovittaja. Tunnetuimpia ovat hänen Wagnerin oopperoista tekemänsä pianosovitukset. Kehotus niiden tekemiseen tuli säveltäjältä itseltään. Wagneriin Klindworth tutustui Lontoossa huhtikuussa 1855.[1]
Sävellyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Concert-Polonaise
- Polonaise-Fantasie
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elementarische Klavier-Schule, 1903
Nuottijulkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Johann Sebastian Bach: Das wohltemperierte Klavier, 1894
- Felix Mendelssohn Bartholdy: Lieder ohne Worte, 1898
- Franz Schubert: Suuri C-duuri sinfonia kahdelle pianolle
- Pjotr Tšaikovski: Francesca da Rimini soolopianolle, 1880
- Wolfgang Amadeus Mozart: Requiem pianolle nelikätisesti, 1874
Oppilaita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c The New Grove dictionary of music and musicians, Grove 2001, ISBN 0-333-60800-3 ja ISBN 1-56159-239-0.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karl Klindworth Wikimedia Commonsissa
